|
Sunnuntaina 13.1. Troijalaiset ottivat varaslähdön uuteen periodiin ja suuntasivat Espoon perälaitumille Stall Gobbackaan jo perinteeksi muodotunutta leikkituntia varten. Vuoden ensimmäisessä ekskursiossa ohjelmassa oli nutturan löysäystä ja pipon (sekä kypärän!) vetämistä syvemmälle päähän. Kaikkien leikkimielisten saavuttua paikalle oli edessä ratsujen jako. Ensimmäinen karsintakierros suoritettiin tallin päällikön, Arlan, toimesta, jotta mukana ei olisi ainoastaan turvalliset, vaan myös vauhdikkaat kulkupelit leikkejä varten. Seuraavaksi troijalaiset saivat esittää toiveita esimerkiksi kuvaillun koon, luonteen tai aikaisemman kokemuksen perusteella. Ensimmäinen peliliike tapahtui siis jo ratsun valinnassa – valitsenko ponin, jotta loistan ketteryyttä ja nopeaa selkään-ja-takaisin -neppailua vaativisssa leikeissä, vai onko valintani vakaa hevonen, jolloin suoritukseni on tasaisen varmaa jokaisella osa-alueelle? Valinta osoittautui huomattavasti tätä hankalammaksi, sillä jokaisella ratsulla oli leikkejä ajatellen omat vahvuutensa. Valinnanvaikeus iski useimpaan ratsastajaan ja lopulliset valinnat tunnuttiin tehtävän osittain hauskan nimen tai tunnistettavuuden perusteella. Tällä taktiikalla löytyi jokaiselle mieleinen ratsu! Jokaisen kuultua ratsunsa nimen ja tuntomerkit, lähdimme etsimään tarhoilta sikojä säkei… siis hevosia toppaloimissaan. Joku oli ilmeisesti jo kuiskutellut päivän erikoisohjelmasta leikkimielisimmille nelijalkaisille, sillä meno ja meininki alkoi jo matkalla tarhasta talliin. Kentän kunniakierroksen jälkeen viimeinenkin ratsu saatiin talliin harjattavaksi ja satuloitaviksi. Tai kuten hurjimmilla leikkijöillä – pelkästään suitsittaviksi. Tutustuimme ratsuihimme nopean ja verrattain normaalin alkuverryttelyn kautta, mutta hevostemme todellinen luonto tuli esille vasta ensimmäisen leikin kautta. Talli palaa! -leikissä ”jäänyt” on keskellä ja sopivan hetken tullessa huudahtaa ilmoille ”talli palaa” merkkihuudon, jolloin leikkijöiden kuuluu tulipalokiireellä liikkua nykyisestä ”tallistaan” uuteen. Ilman paikkaa jäänyt on seuraava huutaja. Sääntöihin kuuluu myös olla pelastautumatta viereiseen turvapaikkaan, vaan välissä on oltava ainakin yksi paikka, joten joskus turvallisuudentunne jäi valheelliseksi ja saatiin todellisia kaksintaisteluita viimeisestä turvapaikasta. Seuraavaksi testiin laitettiin Troijan ryhmäytymistaidot. Leikkinä vanha kunnon viesti, ja asetelmana iänikuinen hevoset vs. ponit. Hevoset veivät ensimmäisen erän tasaisen varmalla suorituksellaan, mutta toisen erän tullen ponien nopeus vei pidemmän korren. Tilanne 1-1, hevoset ja ponit on yhtä hyviä. Maa-Meri-Laiva hitsasi porukan lopullisesti yhteen, kun tiivis ratsulaivue yritti saada aikaan mitä nopeimpia käännöksiä ja äkkilähtöjä. Viimeinen, ja yksi jännitystä lataavammista leikeistä oli ”musical chairs”, jossa taisteltiin rinkiin järjestetyistä tuoleista, joita oli aina yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Tässä leikissä ei kuitenkaan voinut hävitä, sillä tippunut ratsukko sai jatkaa omatoimista treenaamistaan maneesin toisessa päädyssä. Loppuverryttelyn jälkeen sanoimme kiitos ja näkemiin osalle leikkikavereistamme, ja noudimme muutaman seuraavaan aktiviteettiin sopivan nelijalkaisen varustettavaksi. Nyt satulan ja suitsien lisäksi hevoset saivat ylleen valjaat, sekä monta metriä narua. Troijalaiset kävivät tässä välissä myös suorittamassa Extreme makeover: stable editionin, kun perämiehet vaihtoivat varustusta vieläkin säänkestävämmäksi, sillä päivä jatkui lumisissa merkeissä. Kolmen rohkean ratsun (ja vieläkin rohkeampien kuskien ja perässävedettävien) voimin lähdimme uhmaamaan kinoksia ja vilustumista kentälle ja lyhyelle maastoreitille. Testissä oli niin suksia, stiigaa, kuin perinteistä pulkkaakin, joka lopulta osoittautui päivän sujuvimmaksi menopeliksi. Heti hevosten jälkeen siis. Troija kiittää hauskasta heppailupäivästä ja toivottaa leikkimielistä jatkoa alkaneelle periodille!
0 Comments
|
