Tallille saavuttuani oli hevoslistan edessä jo varsinainen torikokous. Olin ajatellut meneväni Hatulla toisen kerran peräkkäin, koska ainahan se on helpompi mennä toistamiseen samalla. Kuitenkin listalta ei kukaan halunnut Kikan Ekiä. Ilmeisesti sillä on mainetta hieman hankalampana ratsastettavana. Päätin sitten ”uhrautua” ja kokeilla. Voin sanoa etten joutunut katumaan…
Tuntia meille poikkeuksellisesti piti Kikka. Ajattelin että häneltä ainakin tulee hyviä neuvoja nimenomaan tämän hevosen ratsastamiseen. Heti alusta Eki tuntui varsin virkeältä. Ensimmäisen ravipätkän alussa olivat jarrut hieman hukassa mutta alun jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Haimme tasaista rytmiä raviin ja mietimme yhteistyötä hevosen kanssa. Käyntityöskentelynä meillä oli pohkeenväistöjä. Ennen harjoitusta Kikka kyseli meiltä mitään hyvään pohkeenväistöön kuuluu. Kaikki vastaistailivat kunnes kukaan ei keksinyt mitään. Mitä Mintulle nyt tuli mieleen, että olisi hyvä jos hevonen väistäisi.
Laukkatyösketelyä meillä oli kahdella ympyrällä. Tavoittelimme tasaista rytmiä laskemalla laukkaa. Jälleen oli Ekillä meno päällä mutta ylimääräisen laukkavoltin jälkeen se katsoi helpommaksi lönkötellä ympyrällä. Ei se ole vaikea hevonen, jos haluaa ratsastaa perusjuttuja. Jos taas haluaisi sen kulkevan muodossa ja tekevän asiat säntillisesti, niin no se on jo eri ratsastajan homma.
Lopputunnista seurasi vielä yllätys. Kikka antoi minun Ekillä ja Mintun Donilla kokeilla piaffia, toki Kikan avustuksella. Olihan se aika makea hetki tällaiselle tuntiratsastajalle, joka ei ole koskaan tainnut edes istua sellaisen hevosen selässä jolle tuota olisi opetettu. Ekikin kuumui siihen tahtiin, että oli varsin hyvä, että Kikka oli pitämässä kiinni. Donille asia oli ilmeisesti vieraampi ja siksi taisi sieltä levaden alkeitakin näkyä. Hymy oli kuitenkin taattu molemmille ratsastajille.
Tunnin jälkeeen esittelimme Kikalle Gaudeamus Grand Prixissä voittamamme kiertopalkinnon ja annoimme kuohuviinipullon Piritalle vietäväksi. Juttelimme myös mahdollisuudesta järjestää kisat ensi vuonna Primuksella. Kikka tuntui olevan kiinnostunut, kunhan vain järkkäämme niistä ennenkuulumattoman hyvät bileet. Järjestämisestä kiinnostuneet voivat muuten ilmoittautua Kanervalle.
Tunnista kirjoitteli Tiina

Ehdin tunnille niukin naukin myöhästyttyäni junasta – onneksi kyytini eli Kanerva vielä odotteli asemalla kun saavuin. Kaiken tohinan jälkeen toivoin ratsukseni jotain rauhallista ja rentouttavaa tapausta. Juuri sopivaksi osoittautui pienikokoinen Elli-tamma, joka oli harjaillessakin seurallinen ja symppiksen oloinen.
Päivän tehtävissä keskityttiin asetukseen, taivutukseen ja suoristamiseen, joita työstettiin volteilla ja kiemuraurilla käynnissä ja ravissa. Elli oli mukava ratsastaa, vaikka sinänsä yksinkertaisissa tehtävissä olikin minulle ihan riittävästi haastetta eivätkä taivutukset ensi alkuun oikein menneet läpi. Tyypillistä kyllä, vasta juuri muutama minuutti ennen loppuverkkoja meno alkoi tuntua paljon paremmalta ja Elli myötäsi ja taipui viimeisillä volteilla oikein kivasti. Minun ratsastustaidoillani tämä tuntui jo varsin hyvältä saavutukselta.
Olin niin keskittynyt omiin tekemisiini, etten oikein seuraillut, miten muilla sujui – ainakin kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä tälläkin kertaa ja kesätuntejakin varailtiin tunnin jälkeen.
Tunnista tällä kertaa kirjoitteli Annamari