Hevossairaalassa 4.3.

Troijan jäsenistö oli kaikkiaan 18 osanottajan voimin tutustumassa Hevossairaalan maailmaan huolimatta siitä, että järjestäjä päätti järjestää vierailun väliviikolla. Kokoonnuimme sairaalan edustalle odottelemaan sovittua tapaamisaikaa. Kellon lyödessä kuusi hevossairaalan portti aukesi ja suuntasimme odottavin fiiliksin kohti sairaalaa.
Eläintenhoitaja Päivi oli ystävällisesti lupautunut esittelemään meille sairaalaa ja sen toimintaa. Loogisesti kierros alkoi samasta kohtaa kuin hevospotilaidenkin tie sairaalaan. Päivi demonstroi meille kuinka hevoset tuodaan ovesta sisään ja viedään käytävää pitkin avaralle paikalle, jossa ne tutkitaan.
Päivi totesikin, että täysin oikeaa kaavaa ei ole siitä, miten hevoset sairaalassa liikkuvat tutkimustilasta toiseen. Oireista riippuen ne voidaan pistää jatkotutkimuksiin pakkopilttuuseen, juoksumatolle, röntgeniin, pehmustettuun huoneeseen nukutettavaksi leikkausta varten jne..  Hevossairaala vaikutti jännittävältä paikalta. Se oli sairaalanomainen, mutta siellä on kuitenkin niitä hevostalleilta tuttuja piirteitä, kuten tallin tuoksu, boxit hevosille, rehuhuone ja lantala. Paljon siistiimpää ja avarampaa sairaalassa tietysti täytyy olla, joten ei siellä ihan samanlaista tallin tunnelmaa ole.  Sairaalan siitä tekee kaikki ihmeelliset härvelit ja laitteet, sekä osastot, jotka käsittävät 6 boxia jokainen. (osastot, ihan kuin ihmisten sairaalassa  )
Troijan porukka näytti viihtyvän kierroksella erittäin hyvin ja mielenkiintoisinta antia olikin rönsyilevät keskustelut aiheesta kuin aiheesta. Pohdimme kaikkea hevosten lopettamisesta aina eläinlääkäriharjoittelijoiden harjoittelujaksojen pituuteen. Suosikki ja ihmetyksen aihe taisi kuitenkin olla sairaalan oma Rekku-heppa.
En yritä tässä sen enempää kuvailla hevossairaalaa, se täytyy itse nähdä. Kuvittelepa mielessäsi nosturi (sellainen jättikokoinen koukku) kiinnitettynä kattoon, jossa nukutettu hevonen roikkuu jaloistaan… Tätä emme päässeet näkemään oikeasti, mutta ainakin minä pystyin hyvin mielikuvitukseni avulla hahmottamaan näyn. Tai mieti minkä kokoisen leikkauspöydän hevosen kokoinen otus tarvitsee!  Niin tai se juoksumatto.. Tai minkä kokoisen hengitysputken nukutettu hevonen tarvitsee. Kaiken täytyy olla niin suurta verrattuna ihmisten tarvitsemiin välineisiin.
Mieleenjäävä yksityiskohta hevosten suhtautumisesta sairaalan oli se, että lähestulkoon kaikki hevoset käyttäytyvät sairaalassa hyvin. Päivi kertoi, että sairaalassa niillä on niin paljon ihmettelemistä, etteivät ne jaksa riehua.. Toki hevoset saattavat olla usein jo melko huonossa kunnossa saapuessaan sairaalaan.
Vierailu oli erittäin onnistut, joten isot kiitokset Päiville!
Kirjaajana: Elisa