Hae taas!
Ratsastus ja heppatayteisen tiistain vastapainoksi vietimme keskiviikon Reykjavikin keskustassa shoppaillen ja tutustuen kansallis- ja ulkoilmamuseoon.  Paikallinen pukeutumistyyli pussivaatteineen, neonvareineen ja ihanine kesamekkoineen kolahtikin moneen meista ja ostoskassit tayttyivat viuhaan visan vinkuessa! Hittikauppoja olivat Naked Ape (http://www.dontbenaked.com/), Vintage-kaupat, sukkahousuputiikki ja 12 tones.
Museossa keskittyminen oli hieman hakusessa, mutta ritaripuvuista ja antiikkisista viestintavalineista sai revittya paljon huumoria irti. Taalla kaupat menevat aina jo kuudelta kiinni, joten (tilin onneksi) kaupat oli jatettava ja shoppailujen jalkeen suuntasimme Karambaan oluelle. Sitten porukka kahtia ja kala- ja kasvisravintoloihin syomaan. Tosi hyvaa ruokaa! Ruoan jalkeen olimme sopineet treffit edellisena iltana loytyneeseen livekaraokebaariin, jossa ilta jatkuikin iloisissa merkeissa yon pikkutunneille. Paikalliset pitivat meista hyvaa huolta ja huolehtivat viela, etta paasemme kotiin asti!
Tanaan aamulla seiskalta ylos muutaman tunnin kauneusunien jalkeen ja vuorikiipeilemaan. Vaelluskengat pistettiin koetukselle muta tms kuoppien yli pomppiessa. Puolentoista tunnin kapuaminen palkittiin upeilla maisemilla ja 42-asteisella joella, jonne paikalliseen tapaan pulahdimme kaikki ilman rihman kiertamaa! 
Evaskori tyhjeni vaelluksen jalkeen ennatysajassa, olimme kuin lokkiparvi kauppatorilla.. Vuorilta kavimme nauttimassa kakkua ja sitten ratsastamaan. Isantavaen karsivallisyys on ollut huippuluokkaa, vaikka vasyneet ja kikattelevat tyttolapset kyselevat aivan mahdottomia itsestaanselvyyksia (tyyliin, pitaako menna pyyhe paalla suihkutiloihin uimahallissa)…
Tia

Islantilaiset suhtautuvat hevosenpitoon hyvin huolettomasti ja mottona on:  ”kaiken pitaa olla helppoa”. Hevosen omistaminen on arkipaivaa ja kun niita on niin paljon, niihin suhtaudutaan vahan kuin meilla koiriin. Koira narun paahan (poni satulan alle) ja lenkille.  Tallit ovat kuin rivitaloasuntoja, riveissa ja jonoissa pitkin rinnetta. Tallit on rakennettu nelion muotoon, joten esimerkiksi 8 eri tallia voivat kayttaa samaa muutamien metrien kokoista tarhaa. Yhdessa tallissa, tai rivitaloasunnossa voi olla esimerkiksi 4 boxia, jokaisessa 2 hevosta. Kuivikkeita ei ole. Hevoset ulkoilevat (ehka) paivittain kaikki yhdessa tarhassa. Tallin ovi vaan auki ja boxien ovet samoin, hepat juoksevat jonossa ulos. Katevaa ja niin helppoa!  Samoin hevoset paastetaan talliin avaamalla ovi ja ne juoksevat taas jonossa omiin bokseihinsa. Niin katevaa!
Ala tee nain Suomessa:
– laita ainakin 2 hevosta samaan pieneen boksiin
– ala harjaa hevosta ennen ratsastamista (ala oikeastaan harjaa ikina, paitsi ehka pahimpaan karvanlahtoaikaan raastinraudan tapaisella vekottimella) ala myoskaan putsaa kavioita
– kun lahdet ratsastamaan, niin sido hevonen ohjista puomiin kiinni, jotta voit viela hoitaa muutaman jutun ennen (lukolliset ohjat ovat katevat, voi vaan napsauttaa toisen ohjan irti ja sitoa hevosen kiinni)
– kun satuloitte hevosia isolla joukolla, olkaa kaikki mahdollisimman lahekkain. Ei mitaan turva-valeja. Itse huomasin tanaan olevani kahden erittain lahekkain seisovan hevosen valissa polvillani kiristamassa satulavyota
– maastossa ryhmassa ratsastettaessa ei turvavaleja, olkaa lomittain ja limittain – kuvittele tormailyautot mielessasi
– lahde tallin pihasta paikoillaan seisomisen jalkeen suoraan raviin/tolttiin tai laukkaan. Tule naissa askellajeissa takaisin tallin pihaan ja vie  hevonen suoraan talliin. Ehka voit paastaa sen tarhaan piehtaroimaan, jos viitsit
–  kun ratsastat maastossa, ota ainakin yksi tai kaksi kasihevosta mukaasi. Nain saat monta hevosta liikutettua samalla.
Ei se niin pahalta nayta, kuin milta kuulostaa. Hevoset ovat tottuneita toisiinsa ja isoihin laumoihin. Ne ovat erittain cooleja eivatka saiky mitaan. Monia juttuja voisi lanseerata Suomeen. Hevoset saavat olla hevosia ja oppia lajitovereiltaan. Ne ovat mutkattomia kasitella ja melkein tuntuvat lemmikeilta.. Tekisi mieli vieda ainakin yksi kotiin, sen kanssa voisi sitten kotona puuhata mita vaan.  Tarhoissa olevat hevoset tulevat ystavallisesti vieraankin ihmisen luokse rapsuteltavaksi ja nayttavat olevan hyvin seurallisia. Kasihevosia saatetaan kuljettaa niin, etta ratsastajalla on vierella kulkevan hevosen ohjat kadessa ja tahan hevoseen on mahan ympari sidottu vyo, josta menee naru kolmannen hevosen riimuun. Nain hevoset oppivat toisiltaan ja etenkin nuoret hevoset oppivat sen, ettei voimalla voi jyrata. Hevonen siis auttaa ihmista kouluttamaan nuorta hevosta. Katevaa ja helppoa taas, mutta myos erittain jarkevaa!

Tamanpaivaiselta ratsastusretkelta pitaa kertoa viela sen verran, etta Sanna lanseerasi ratsunsa kanssa ukemi-nimisen liikeen. Se on vahan niin kuin kuperkeikka ravista tai laukasta. Ei kaynyt kuinkaan!
Tallaista taalla! Terveisin: Elisa

Hae!
Taalla ollaan, Islannissa! Kolmas paiva jo menossa ja hengissa ja hyvissa voimissa kaikki. Jannitysta on kylla riittanyt. Yritan kerrata kolmen paivan tapahtumat lyhyesti ja lukijoita kyllastyttamatta.
Ensimmainen jannitys iski paalle jo lentokentalla kotimaan kamaralla, koskapa turvallisuushenkiloston tyonseisaus uhkasi alkaa hetkena mina hyvansa. Ehdimme lapi turvatarkastuksesta juuri ja juuri, meidan jalkeemme lapi ehti vain muutama ihminen. Lupaava alku reissulle =)
Lennolla ei tapahtunut mitaan erikoista vaikka punaviinia nautimmekin. Keflavikin kentalla tapasimme emantamme, joka ohjasi meidat ensimmaiseksi rentoutumaan Blue Lagoonin suolajarveen. Rentoutuminen olikin aika totaalista siella sinisen taivaan alla, laavikon keskella, kirkkaan sinisessa, suolaisessa, neljakymmenta asteisessa vedessa mineraalinaamio kasvoilla. Vedessa kellumisen ja höyrysaunailun jalkeen kipusimme nauttimaan evaita laavakivikkoon, pehmealle sammalelle.
Iltapaivan aikana asetuimme mukavasti merenrantataloomme (!). llalla kavimme viela tutustumassa talleihin ja tuleviin ratsuihimme. Islantilaiset tallit ovatkin jotain ihan muuta kuin mihin kotona on totuttu. Tallialue koostuu useasta rakennuksesta, jotka ovat ikaan kuin rivitaloja. Jokaisella hevosenomistajalla on oma pieni, muutaman karsinan tallinsa tai vaihtoehtoisesti yksi karsina muutaman omistajan tallihuoneessa. Rakennusten keskella on hevosten tarhat, joihin omistajat paastavat hevosensa vuorotellen. Ratsastusretki alkaa heti tallin oven edesta kaynnissa ja paattyy tasan samaan paikkaan reippaassa toltissa.
Lauantaina kavimme ostoksilla hevostarvikeliikkeessa, jossa islantilaisratsastushousut nousivat suureksi hitiksi. Iltapaivalla lahdimme ratsastamaan lyhyehkön lenkin islantilaismaisemiin ja tutustuimme ratsuihimme.Hevoset vaikuttivat todella mukavilta. Muutama oli hieman reippaampi yksilö, mutta jono pysyi kylla kohtalaisen natisti kasassa jopa islantilasratsukoiden suhahdellessa vieresta ohituskaistaa huimassa tolttissa. Oma Napnini oli reipas ja mukavan tuntuinen, vaikka onnistuikin puraisemaan minua reidesta ennen satulaan nousua.
Illalla lahdimme kohti Reykjavikin yoelamaa ja Euroviisu-finaalia. Kaupungin cooleimman baarin (siella kay myos Bjork) ylakerrassa selvisi, ettei Eurooppa tykkaakaan niin kovasti ysarihiteista Waldon jaatya viimeiseksi . Mutta onneksi Islannilla meni paremmin! Saimme kutsun baarin grillijuhliin hevospihveille ja maistelimme paikallisia Opal- ja Topakshotteja tai mita lienee olivatkaan.

Aikainen heratys oli. Lahdettiin katsomaan valaita ja lunneja ja muita elaimia, jotka asustavat meressa. Elisa antoi pienia pillereita, ettei tulisi paha olo.
Troijalaiset olivat hyvin varustautneita, muut turistit lahtivat merelle lenkkareissa ja farmarihousuissa. Hassuja olivat. Japanilaiset olivat varustautuneet myös valasinfluenssapandemian varalta hengityssuojaimilla, joita oli hienosti kuitenkin tuunattu (pimp my hengityssuojain!). Hassuja olivat.
No mutta, kylla me nahtiin lunneja ja lunneja. Ja lunneja =) Seka valaita pari. Ne olivat isoja ja komeita. Etsimiseen meni hirmu kauan aikaa, mutta onneksi aurinko paistoi ja odotus palkittiin komeilla valailla ja muutamalla haddock-fisulla (emme tieda mita ne ovat). Mutta kalastimme ne itse sielta meresta. Tai ne kalastivat, jotka niita syovatkin. Itse ne myös teurastettiin. Paat irti.
Sitten akkia kotiin syömaan ja ratsastushousut jalkaan. Kaytiin kahvilla 69-kaupassa vai mika se nyt oli. Oliko se sittenkin 66 North!? Ei voi muistaa. Hienot sukat löytyi, kylla niiden hinnalla jo 11 ihmista kahvilla juotti.
Tallilla ratsastamaan, alkoi jo homma sujumaan. Hevoset ja satulat löysivat toisensa helpommin. Tölttia ja passia mentiin paljon, mutta ikavasti pöly pölysi naamaan pölyten. Sieraimet mustina mentiin siella.
No mutta, kotona juotiin vahan lisaa kahvia ja lahdettiin kauppaan ja jatskille ja uimaan ulkouimalaan ja höyrysaunaan. Ja mentiin kauppaan taas ostamaan mm. after sunia kun alkaa olla sen tarve jo. Kaljaa ei muuten ostettu, koska siina ei ole tarpeeksi prosentteja.
Iltapalat on nyt syöty ja juotu, aurinko paistaa vielakin tuolla meren ylla.

Tama kirjoitus voi kenties olla hieman vasynyt kun vasyttaa. Kiva paiva oli!

T: Kanervur ja muut (ehdottomasti myös muut!)