Islannissa vihdoinkin!

Hae!
Taalla ollaan, Islannissa! Kolmas paiva jo menossa ja hengissa ja hyvissa voimissa kaikki. Jannitysta on kylla riittanyt. Yritan kerrata kolmen paivan tapahtumat lyhyesti ja lukijoita kyllastyttamatta.
Ensimmainen jannitys iski paalle jo lentokentalla kotimaan kamaralla, koskapa turvallisuushenkiloston tyonseisaus uhkasi alkaa hetkena mina hyvansa. Ehdimme lapi turvatarkastuksesta juuri ja juuri, meidan jalkeemme lapi ehti vain muutama ihminen. Lupaava alku reissulle =)
Lennolla ei tapahtunut mitaan erikoista vaikka punaviinia nautimmekin. Keflavikin kentalla tapasimme emantamme, joka ohjasi meidat ensimmaiseksi rentoutumaan Blue Lagoonin suolajarveen. Rentoutuminen olikin aika totaalista siella sinisen taivaan alla, laavikon keskella, kirkkaan sinisessa, suolaisessa, neljakymmenta asteisessa vedessa mineraalinaamio kasvoilla. Vedessa kellumisen ja höyrysaunailun jalkeen kipusimme nauttimaan evaita laavakivikkoon, pehmealle sammalelle.
Iltapaivan aikana asetuimme mukavasti merenrantataloomme (!). llalla kavimme viela tutustumassa talleihin ja tuleviin ratsuihimme. Islantilaiset tallit ovatkin jotain ihan muuta kuin mihin kotona on totuttu. Tallialue koostuu useasta rakennuksesta, jotka ovat ikaan kuin rivitaloja. Jokaisella hevosenomistajalla on oma pieni, muutaman karsinan tallinsa tai vaihtoehtoisesti yksi karsina muutaman omistajan tallihuoneessa. Rakennusten keskella on hevosten tarhat, joihin omistajat paastavat hevosensa vuorotellen. Ratsastusretki alkaa heti tallin oven edesta kaynnissa ja paattyy tasan samaan paikkaan reippaassa toltissa.
Lauantaina kavimme ostoksilla hevostarvikeliikkeessa, jossa islantilaisratsastushousut nousivat suureksi hitiksi. Iltapaivalla lahdimme ratsastamaan lyhyehkön lenkin islantilaismaisemiin ja tutustuimme ratsuihimme.Hevoset vaikuttivat todella mukavilta. Muutama oli hieman reippaampi yksilö, mutta jono pysyi kylla kohtalaisen natisti kasassa jopa islantilasratsukoiden suhahdellessa vieresta ohituskaistaa huimassa tolttissa. Oma Napnini oli reipas ja mukavan tuntuinen, vaikka onnistuikin puraisemaan minua reidesta ennen satulaan nousua.
Illalla lahdimme kohti Reykjavikin yoelamaa ja Euroviisu-finaalia. Kaupungin cooleimman baarin (siella kay myos Bjork) ylakerrassa selvisi, ettei Eurooppa tykkaakaan niin kovasti ysarihiteista Waldon jaatya viimeiseksi . Mutta onneksi Islannilla meni paremmin! Saimme kutsun baarin grillijuhliin hevospihveille ja maistelimme paikallisia Opal- ja Topakshotteja tai mita lienee olivatkaan.