Viime viikonloppuna Troijalla oli kunnia päästä mukaan kisaamaan tämänvuotisessa Gaudeamus Grand Prixissä eli tutummin Gaudeamuksessa tai GGP:ssä. Gaudeamus on vuodesta 1995 lähtien järjestetty akateeminen, yliopistojen välinen leikkimielinen kilpailu, joka tänä vuonna järjestettiin upeissa Aulangon ratsastuskoulun maisemissa Eqvetin toimesta. Kilpailuissa ratsastetaan neljän henkilön joukkueissa, joista kaksi ratsastaa HeB kouluradan ja kaksi 70cm esteradan. Hauskan kisoista tekee sen, että radat ratsastetaan entuudestaan tuntemattomalla hevosella ja joinain vuosina hevoset on esimerkiksi arvottu. Nyt hevoset meille oli jakanut Aulangon ratsastuskoulun ratsastuksenopettaja, joka oli meistä annettujen tietojen perusteella mätsännyt kaikki sopivien hevosten ja ponien selkään.

​Päivä alkoi aamulla, kun autollinen Troijalaisia lähti Helsingistä kohti Hämeenlinnaa ja Aulankoa. Tiimimme viimeisen jäsenen sekä tsemppaajan tapasimme kisapaikalla, jossa kokoonnuimme kaikki yhteen tutustumaan toisiimme ja talliin. Hevostenjaossa saimme ensin kuulla Hämeen ratsastajien edustajan lyhyen puheen alueen historiasta, jonka jälkeen meille jaettiin hevoset. Tsemppaajajäsenemme, joka ei siis kisoissa itse ratsastanut, käy vakituisesti tallilla, joten hän supisi korviimme tietoja hevosista sen verran mitä hän osasi. Lähdimme heti hoitamaan ja varustamaan ensimmäisen kouluratsastajamme hevosta, sillä hän starttasi ensimmäisessä verryttelyryhmässä. Vartin verryttelyn jälkeen olikin jo radan vuoro. Rata meni hyvin, ja pian hevoset vaihtuivat ja tuli toisen verrtyttelyryhmän ja näin myös toisen kouluratsastajamme startin vuoro. Kuten arvata saattaa, myös tämä rata meni hyvin.

Radanrakennustauon jälkeen vuorossa oli esteosuus. Troijan kisatiimin molemmat esteratsastajat starttasivat ensimmäisessä verryttelyryhmässä. Radankävelyn jälkeen pääsimme ratsujemme selkään, ja esteiden sekaan verryttelemään hevosemme. Onneksi kaikki tallin ratsut olivat jo olleet päivällä ratsastuskoulun tunnilla, niin vartin verkka-aika oli riittävä. Suomenhevosratsuiltamme löytyi energiaa esteratsuille sopivasti, ja hevosilla oli mukavaa lähteä radalle. Molemmilla ratsastajista meni rata hyvin, vaikkakin toisen hevonen otti välillä vähän isompia loikkia innostuksestaan (estehepalle ei maahankaivetut esteet riitä ;)). Molempien hevoset jatkoivat seuraavaan verkkaryhmään, joten loppuajan istuimme katsomossa katselemassa muiden suorituksia. Ihme kyllä tänä vuonna kukaan ei tippunut hevosen selästä koko päivän aikana!

Tallilta siirryimme Aulangon Cumulus-hotelliin. Ensin saimme hotellihuoneet niille ketkä olivat sellaisen varanneet, ja sitten kokoonnuimme illalliselle, jossa vedimme navat täyteen ihanaa ruokaa. Loppuillasta julkistettiin Gaudeamuksen voittajat, jotka olivat tänä(kin) vuonna Eqvet, joka ansioikkaasti voitti kisat myös viime vuonna. Troijan tiimi sijoittui sijoille 5/10, 7/10, 8/10 ja 5/10 ja oli lopputuloksissa sijalla 4/5.

Toivottavasti ensi vuonna saadaan Troijalta kisatiimi kasaan ja päästään taas mukaan näihin joka vuosi niin hauskoihin kisoihin! Iso kiitos Eqvetille kisojen järjestämisestä ja Aulangon ratsastuskoululle hevosista ja puitteista sekä kaikille sponsoreille.

Akateemisten ratsastusseurojen mestaruudet ratkottiin perjantaina 27.9. Gaudeamus Grand Prix -kilpailuissa Vihdin ratsutallilla. Mestaruus ratkaistiin koulu- ja esteratsastuksen yhdistelmäkilpailuna. Tänä vuonna voittoa tavoitteli seitsemän joukkuetta. Joukkuekilpailun voittoon ratsasti Helsingin yliopiston Troijan hevonen.

​Kaikkiaan kilpailussa oli mukana seitsemän joukkuetta ja 28 ratsastajaa. Voitokkaan Troijan hevosen lisäksi mestaruudesta kilpailivat Aalto-yliopiston Teekkariratsastajat,  kauppakorkeakoulun KY-Kannus, Lääketieteenkandidaattiseuran Galoppius, Eläinlääketieteen Kandidaattiyhdistys Eqvet,  Tampereen Yliopiston Piffi sekä Lappeenrannan Laukka.

Gaudeamus Grand Prix on leikkimielinen mestaruuskilpailu, jonka historia ulottuu ainakin 90-luvulle asti. Kilpailussa ratsastetaan neljän hengen joukkueissa. Kaksi ratsastajaa osallistuu HeB-tasoiseen kouluratsastusosuuteen, kaksi ratsastaa esteosuuden noin 70 cm tasolla. Kilpailu noudattaa opiskelijoiden SM-, EM-, ja MM-kilpailuiden konseptia, joissa ratsastajat eivät tarvitse omaa hevosta. Ratsuina toimivat ratsastuskoulun tuntihevoset, jotka arvotaan osallistujille.

Edellisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 2011 kaikkien aikojen ensimmäisten opiskelijoiden ratsastuksen Suomen mestaruuskilpailuiden yhteydessä. Perinteiden mukaisesti kilpailuiden järjestelyvuoro siirtyy voittaneelle joukkueelle.

Tämän vuoden kilpailut järjestettiin Vihdin Ratsutallilla. Järjestävinä seuroina toimivat KY-Kannus, Teekkariratsastajat ja Troijan hevonen

Kiitos sponsoreille: HippoSport ja Suomen Ratsastajainliitto
Kiitos Troijan voitokas joukkue!

Kuvat ottanut Satu Pirinen.
Kuvissa esiintyvät: Beata Nilsson ja Laku, Hanna Vikström ja Fido, Noora Turunen ja Kingi sekä Tuuli Pietilä ja Feeri

Perjantaina 14.3.2014 osallistuin Primus-tallilla Troijan Hevosen ratsastajien estekisojen 70 cm luokkaan Davidilla. Harkitsin 90 cm luokkaa ja jätin päätöksen viime kädessa Maijulle ja kuten aina ennenkin, hän tiesi, mikä on meidän taso tällä hetkellä. Olen kilpailuhenkinen, pakko se on myöntää. Koen sen niin, että mun mielestä on vaan upeeta onnistua, ja se riittää sitten mihin riittää. Silti perjantain kaikesta ihanuudesta mun arvojärjestys on ehdottomasti tämä:
1) Onnistunut rata! Olin todella iloinen, etten omalla ratsastuksellani pilannut hienon hevosen rataa. Meinattiin uusinnassa kaatua kurvissa, mutta tuomarikin sanoi, ettei se ollut kenenkään vika ja videollakin siltä todella näyttää.
2) Lady ryttare palkinto. Maiju arvasi oikein kun totesi, että Katja taisi pyörtyä kun mulla kesti hetken ennen kuin pääsin takaisin tuomarin luokse. En tosin pyörtynyt, mutta olin kyllä hämmentynyt kunniasta. Sopersin siinä tyyliin kauneinta mitä mulle voi siinä tilanteessa sanoa eli tulkintana olla tuomarin mielestä sen illan erikoispalkinnon arvoinen. Viimeksi kun kisasin Troijan estekisoissa, meinasin suunnillleen murtaa peukaloni kun ratsastin niin luokattoman huonosti sen radan ja David teki kaikkensa, että päästiin yli esteistä huonojen teiden ja surkean rytmin sotkemana.
3) Sininen rusetti eli hieno toinen sija. Vaikka olenkin kilpailuhenkinen ja kerään mielelläni eri värisiä rusetteja, mun mielestä tärkeintä on itsensä ylittäminen ja tässä tapauksessa muutaman esteenkin  Nostan hattua kaikille teille, jotka osallistuitte ilman mitään harjoittelua ja/tai teille uudella hevosella kisaan. Se on varmaan ainakin osittain sen hienon tunnelman ansiota mikä mielestäni on aina Troijan kisoissa. Yhdessä nautitaan tästä upeasta harrastuksesta ja tsempataan toisiamme! Kiitos, että sain taas olla siinä mukana.


-Katja


Tuomarina toimi Reino ”Pulmi” Malm
Luokka 1: 50cm A.1.0 — kaikille puhdas rata
1) Anis – Fauna 53,00s
1) Outi – Goody 54,45s
1) Susanna – Lukas 55,75s
1) Paula – Sacce 56,03s
1) Mika – Pate 56,03s
1) Sanni – Goody 58,59s
1) Eva – Forella 64,81s
1) Kalle – Lukas 65,95s

Luokka 2: 70cm 367.1
1) Johanna – Biine 27,13s
2) Katja – David 27,47s
3) Aurora – Pete 27,75s
4) Fia – Ibi 28,09s
5) Aino – Lucy 28,32s
6) Sari – Concord 30,09s
7) Mika – Pate 30,41s
8) Kirsi – Concord 32,40s
9) Hertta – Leo 38,41s
10) Mia – Kamu 40,31s
11) Emma – Tino 4vp (58,00s)

Luokka 3: 90cm 367.1
1) Susanna – Mystery 30,40s
2) Kati – Cartini 32,94s

​Lady ryttare: Katja

Aurinkoinen helatorstai valkeni jo todella varhain, jotta kaikki kyytiläiset ehdittiin poimia mukaan. Jo ennen kahdeksaa oli nokka kohti Kangasalaa, eikä pari tuntisen matkan aikana montaa hiljaista hetkeä tainnut olla. Toisaalta miksi olisikaan ollut, olihan samassa tilassa neljä hevosihmistä! Perillä Laaksolassa oltiin hyvissä ajoin, joten oli hyvin aikaa pyöriä tiluksilla ympäriinsä ja kerätä kisajännitystä. Kymmenen aikaan kilpailut pääsivät käyntiin hevosten arvonnalla, ja siitä suht ripeästi siirryttiinkin jo koululuokan pariin. Onnistuin arpomaan itselleni vasta kakkoskuskin paikan, joten pääsin seuraamaan lähes puolet luokasta ennen kuin piti kavuta satulaan. Hevosihmisten tapaan katsomossa supistiin kilpakumppaneista hyvin arvostelevalla silmällä, mutta muistettiin myös se, että helppohan se sieltä maasta käsin on arvostella… Päivän aikana aurinko alkoi todella lämmittämään, joten onneksi taivaalla ajelehti muutama pilvi tuomassa vähän varjoa. Itse meinasin läkähtyä hengiltä jo verryttelyssä, vaikka taisinkin arpoa itselleni yhden päivän kivoimmista ratsuista. Töitä sielläkin oli silti tehtävä, sillä saman ratsun toinen kuski jäi meistä lähes 20 pistettä. Kotimatkalla tuomarin linja ihmetytti yleisemminkin, koska allekirjoittanutkin sai todella mielenkiintoisella suorituksella paperiin kauniin rivin 7 ja 8, ja reilusti yli 60% tuloksen. Sihteerin mukaan tuomari oli ollut tiukka, joten mitähän olisi pisteet olleet, jos hevonen olisi radalla edes ravannut kunnolla eteenpäin? Verryttelyssä ratsu kyllä näytti mistä on tehty ja vei tämän kuskin sydämen mennessään aivan täysin. Jos olisi taskussa ollut ylimääräiset kymppitonnit, niin olisin luultavasti pakannut Calvinin takakonttiin kotimatkalle. Ratsastajan oma typerä virhe lähteä alkutervehdyksestä väärään suuntaan vei tällä kertaa voiton sivu suun, mutta kakkostilakin oli varsin tyydyttävä.
Oman suorituksen jälkeen oli ihanaa nauttia auringosta hyvässä seurassa ja seurata esteluokkaa. Viimeisenä vuorossa oli ruhtinaallinen palkintojenjako, josta tavaraa tuli kotiin kannettavaksi runsain mitoin. Suuri kiitos järjestäjille hienoista palkinnoista! Päivä alkoi myöhään iltapäivällä lähentyä loppuaan, ja kotimatka alkoi ruokatankkauksen siivittämänä. Kokonaisuudessaan koko päivä oli erittäin onnistunut, ja sytytti ainakin itseeni aivan mielettömän kisakaipuun. Ensi kevään kisoja odotellessa!
-Ulla
​
Joukkuekisan lopputulokset:
1. Tera 1
2. Tera 2
3. Troija 2
4. Eqvet
5. Laukka
6. Troija 1
7. Sohon A.


Troijan joukkueissa edustivat:
Troija 1
Ulla Perhonen – Calvin (koulu)
Hannele Penson – Leevi (koulu)
Inkeri Rissanen – Manta (esteet)
Marja-Leena Rotinen – Luke (esteet)

Troija2
Elina Lekander – Oona (koulu)
Hanna Ranta – Manta (koulu)
Vanessa Vuori – Luke (esteet)
Marleena Isomaa – Siiri (esteet)

Primus-tallin maanantaituntien ohjelma elokaudella oli kouluratsastusradan ratsastaminen. Viiden tunnin kokonaisuus piti sisällään neljä harjoitustuntia, sekä jakson huipennuksena tietenkin rataharjoituksen, jossa ratsukot esittivät valintansa mukaan joko HeC- tai HeB-tasoisen kouluratsastusradan. Harjoituskerrat sujuivat hieman vaihtelevissa merkeissä, kun alkuun kuvioissa oli vieras opettaja, ja ainakin omassa ryhmässäni muutama ratsastaja sai alleen aivan vieraan hevosenkin. Kurssin edetessä homma kuitenkin rullasi hieman paremmin, ja pääsimme harjoittelemaan toiveidemme mukaisesti radan tehtäviä. Viimeisellä tunnilla rataa lähti suorittamaan 13 ratsukkoa, joista kolme ratsasti radan HeB:1, ja loput radan HeC:1. Tuomarinamme toimi Pirita.
Oma kilparatsuni oli suomenhevonen Kilikkana, jonka kanssa olimme jo entuudestaan niittäneet menestystä esteradoilla voittamalla upeasti 40cm-luokan edellistalvena. Haastavana köpöttelijänä pidetty Likka tuntui nyt heti alkuun skarpilta ja reippaalta, ja ratsastus alkoi hyvin positiivisissa merkeissä. Saimme verkata maneesissa, missä askeleenpidennykset lävistäjällä ainakin tuntuivat miltei lennokkailta, laukka nousi vaivatta ja rullasi oikein terävästi aina tehtävän loppuun saakka, ja kulmatkin tuli ratsastettua huolella. Hommahan sujui kuin unelma, ja ounastelin jo aivan erinomaista suoritusta HeC-radalla… kunnes tuli vuoromme astua ulkokentälle rakennetulle radalle, joka oli rankkasateiden jäljiltä tahmea suo…
Toki elämäni ensimmäinen kouluratasuoritus vähän jännittikin, mutta enimmäkseen taisin keskittyä kauhistelemaan upottavan vetistä rataa ja sen välitöntä vaikutusta ratsuuni, joka vielä hetki sitten oli väläytellyt sporttista puoltaan ratsastushallissa. Askeleenpidennykset jäivät tulematta (5: ei juuri eroa), ja tietysti todellinen kauhuskenariokin toteutui, kun oikea laukka ei noussut välillä C-M… eikä noussut ilmeisestä hytkymisestä ja nytkymisestä huolimatta vielä kohdassa R… vaan lopulta asiaa hieman pohdittuani nosto onnistui käynnistä keskiympyrän kohdasta S (2: älä aja). Sentään kuitenkin muistin radan, ja sain sen puserrettua läpi jopa loppua kohden parantaen siten, että ravivoltista ja pysähdyksestä tervehdykseen sain molemmista tyydyttävän seiskan. Tuomarin muut kommentit kehuivat hieman istuntaa, mikä oli toki mukava kuulla, mutta myös kehottivat käyttämään apuja, mikä asia lienee samoin syytä pistää korvan taa.
Loppubriiffauksessa saimme kaikki yhteistä palautetta muun muassa tarkkuudesta määrättyihin pisteisiin ratsastamisessa ja määrätietoisuudesta tehtävien loppuun saakka suorittamisesta. Itsellä pyöri päällimmäisenä mielessä hyvä verkka ja vähän poskelleen mennyt rata: kyl mä siellä maneesissa osasin kaikenlaista, uskokaa pois, vaikka ei siltä ehkä näyttänytkään heti kun piti samoja juttuja ihmisten ilmoilla esittää. Enkä ilmeisesti ollut ihan ainoa, vaan jotkut muutkin taisivat mutista jotain hyvältä tuntuneesta verkasta, joka oli ehkä lupaillut vähän liikoja. Kanssakilpailijani totesikin, että koiranomistajille ainakin on olemassa paitoja, joissa lukee ”kyllä se kotona tottelee”, joten ehkä meille voisi hankkia jotain samankaltaista  Mutta mitä tästä opimme? Kyllähän sitten itsekin tajusin, että pitää siis vain ratsastaa, vaikka homma tuntuisi käyvän tahmeaksi, eikä jäädä päivittelemään mutalätäköksi muuttunutta kenttää. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan mahdoton tehtävä, koska myös oikein hyviä suorituksia esitettiin siinä samaisessa lammikossa…

Koulurataharjoituksemme omassa porukassa oli ensikertalaiselle todella lempeä ja stressitön tapa tutustua kisaamisen alkeisiin. Nyt aion ehdottomasti uskaltautua tallin omiin rataharjoituksiin, sillä pitäähän niitä pisteitä mennä parantamaan