Eräänä huhtikuisena perjantaina pidettiin perinteeksi tulleet koulukisat Primus tallilla. Ladyryttare-palkinnon saajana minut velvoitettiin kirjaamaan muutama sananen tapahtuneesta.
Tämä kilpailu (tai tarkemmin ottaen varmaankin kilpailuharjoitus) ei ollut minulle ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen.

Ratsuni Sacce oli minulle tuttu, toimihenkilörutiinit ja aikataulutus menivät hyvään malliin. Ainoa, mikä vähän jännitti, oli radan (HeB:0) muistaminen, koska oma erikoisuuteni on poimia pari miinusta radan unohtamisesta. Pientä pohdintaa aiheutti myös yhteistyö Sacen kanssa, sillä aiemmin saman viikon ratsastustunnilla se oli ollut kovin jännittynyt ja pinkeä.

Verryttelyn tavoitteena oli siis saada Sacce lähinnä tasaisesti tuntumalle ja rennoksi. Testata, että keskiaskellajit irtoavat, hevonen kuuntelee ulkopohjetta 10 metrin volteilla ja että jarrut toimivat. Ilman turhia paineita ja jännityksiä. Sacce kulki oikein hyvin, eteni iloisesti ja reippaasti. Jes!

Radalle siirtyessä huomasin, että tuomaripääty oli jännittävä paikka. Yleensä Sacce ei yleisöstä tai muista häiriöistä hötkyile, mutta nyt jostain syystä oli hankalaa saada hevonen rehellisen suorana C-pisteen ohi. Itse rata meni kuitenkin oikein mainiosti kaikilta muilta osin, paitsi tuomarin ohittamisen kannalta. Lisättyyn käyntiin tuli tahtirikko ja oma istunta levisi keskiraveissa, toisaalta koko laukkaohjelma meni mielestäni oikein hienosti. Viimeiselle tuomiolle eli lopputervehdykseen siirryttäessä alkoi jo hymyilyttää, tämähän oli aika hyvä rata! Mielessäni laskeskelin, että noin 60 % voisi olla aika realistinen pistesaalis meille tänään.

Miten sitten kävi? Pisteitä tuli 57,00 %, joka olikin hieman yllätys. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että Sacen ”vanha vaiva” eli kieli ulkona oli vähentänyt lähes jokaisesta tehtävästä pisteitä. Paperissa ei oikeastaan muuta lukenutkaan, kuin että ”kieli ulkona”, ”kieli vilkkuu” tai ”jännittyy”; näistä tehtävistä tuli lähinnä nelosta ja vitosta. Selkään tuntuma oli oikein rento ja mukava, mutta oma käteni ei sittenkään ollut riittävän pehmeä ja tasainen herkkäsuiselle Sacelle, joka purki jännitystään kieltä roikottamalla.
​
Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rataan omalla tasollani. Olen HeC:n tasoinen ratsastaja joka on vasta joitakin HeB:n luokkia pikkuhiljaa kokeillut, joten erityisesti toisesta keskilaukasta ja istunnasta saadut seiskat lämmittivät mieltä. Tällä tuloksella päästiin erittäin tasaisessa luokassa kolmanneksi (viisi osallistujaa, kaksi sijoittui), ja erittäin suureksi yllätyksekseni sain Troijan oman kannustuspalkinnon, Ladyryttaren! Troijalla on ollut jo pitkään tapana antaa tuomarin valita jokin ratsukko, jolle haluaa antaa erityisen palkinnon riippumatta varsinaisesta sijoituksesta. Palkinnon perusteluna oli tällä kertaa hyvä ja päättäväinen ratsastus, jossa valitettavasti piti ottaa hevosen irvistely huomioon pisteitä alentavasti. Oli varsin rohkaisevaa saada kannustavaa palautetta tuomarilta ja tuli tosi hyvä mieli!

Kiitos kaikille kisakumppaneille ja Troijalle sujuvista kisajärjestelyistä! Kisat ovat hieno perinne ja toivottavasti ne jatkuvat vielä pitkään.


Emma N.

Troijan hevonen kävi kesäkuun alussa kokeilemassa kahden ratsastustunnin ja siis yhteensä yhdeksän ratsastajan voimin uutta ratsastuskoulua Itä-Helsingissä. Paikka osoittautui kaikkien mielestä oikein mukavaksi ja idylliseksi. Tallit oli vastikään remontoitu ja uusiin varusteisiinkin oli selvästi investoitu. Hepat laidunsivat tyytyväisenä tarhoissaan, mistä ne haettiin sisälle ennen tuntia harjattavaksi ja satuloitaviksi. Oikein pätevä uusi vaihtoehto siis Itäisen Helsingin ratsastuskoulutarjontaan.
​
Ratsastuskoulun kotisivujen sanoin (http://www.karlvikinratsastuskoulu.fi/):
”Karlvikin Ratsastuskoulu sijaitsee Helsingin Östersundomissa, aikaisemmin Sipooseen kuuluneella alueella. Tarjoamme arkipäivisin tehokkaita pienryhmätunteja aikuisille ja nuorille. Käytössämme on 20 x 40m maneesi sekä 20 x 60m valaistu ulkokenttä. Kartanon ja tallin alueella on mahdollista maastoilla idyllisissä maisemissa. Ratsastustuntimme ovat pienryhmätunteja (max. 6 ratsukkoa). Tunneillamme saat ammattitasoista, kannustavaa ja yksilöllistä ohjausta. Tuntiratsuina toimivat osaavat ja työhönsä motivoituneet isot ponit ja hevoset. Tarjoamme ratsastuksen opetusta kaikentasoisille ratsastajille. Perheen pienimmille ei tällä hetkellä ole tunteja opetushevosten suuren koon vuoksi. Tarjoamme tulevalla syyskaudella ratsastustunteja myös lauantaisin. Karlvikin Ratsastukoulu on SRL hyväksymä ratsastuskoulu, jossa on  koulutettu henkilökunta, toimintaan soveltuvat hevoset ja ponit, turvalliset puitteet sekä kaikki ratsastajat vakuutettuina. ”

Tunnin jälkeen jaettiin Facebookissa lyhyet kommentit fiiliksistä:
Emma: ”Mukava paikka, vastarempatut tilat! Menin Kakku-ponilla, joka oli todella herttainen tapaus. Opetus oli tarkkaa. Tykkäsin! Lisäys: Kakku oli just sopivan eteenpäinpyrkivä ja sillä oli mukavat askeleet. Aluksi oltiin vähän jännittyneitä ja juostiin alta pois, mutta kun yhteinen sävel löytyi, niin oli jo oikein kivaa ja tyytyväistä menoa! Tunnin tehtävinä ravi-käyntisiirtymät, ravi-laukkasiirtymät ja pääty-ympyröitä & 10 m voltteja.”

Hanna: ”Meitä oli siis 5 henkeä mukana tunnilla, ja opettajana toimi Laura Nikkinen. Mulla oli hevosena Zorro, joka oli rautias pv tms. (tunnen yhden just samannäköisen budjonnyn, joten liekö joku vastaava). Hevonen oli kyllä ehkä yksi jäykimmistä ja laiskimmista, joilla on ratsastanut tosi pitkään aikaan. Yhtäkään askelta ei saanut ilmaiseksi, ja heti jos lopetti ratsastamisen tahti hyytyi aivan täysin. Mun oma ratsastus muuttuu tommosilla hitailla hevosilla rumaksi, kun yritän liikaa saada hevosta liikkumaan eteenpäin -> istunta ja kaikki avut kärsii pahemman kerran. Ihan muutama semihyvä hetki, mutta ei niin että oisin lopputunnista voinu sanoa olevani tyytyväinen siihen, miten sain hepan liikkumaan… mutta hyvästä treenistä tunti kyllä kävi! Vatsalihakset sai töitä. Opettaja oli myös mukava ja osaava, ja talli vaikutti muutenkin kivalta. Eikä 30€:n hinta ollut kovin paha.”

Päivi: ”Ihan kiva mesta. Sain vaan liian pienen arabin ja etsin hiki päässä pohkeitani koko tunnin. En löytänyt, vähän kävi sääli heppaa, joka ilmeisesti oli pitkälle koulutettu. Jollain lyhyemmällä tyypillä kenties näppärä peli.”


Laura: ”Itse menin tunnilla Daisylla joka oli sellainen noin 172 cm säkäinen pv-tamma. Kaasu ja jarru löytyi, mutta ratti/ohjaustehosteet oli välillä pois päältä. Eli ihan hyvä oli pähkäillä vaihteeksi hevosen kanssa jolle tää ratsun elämä ei ole niin yksinkertaista ja aina ei kaikenlaisia merkkejä voi ymmärtää. Kivasti meni siis ja vähän ehkä alkoi löytyä sitä oikeinpäin menoakin.. Daisy taisi ollakin näistä meidän tunnilla menneistä ratsuista se vähiten koulutettu vaikka olikin jo kymmenen vee, monet muut menis kait pyhät yrjöt jos pyytää ja ainakin vaihdot. Ope antoi kyllä hyviä neuvoja ja ne auttoi selkeästi oman ratsun ratsastamisen kanssa. Jos itse asuisin lähempänä, voisin hyvin kuvitella käyväni tuolla kursseilla silloin tällöin. Hevosista ja varusteista pidettiin hyvää huolta ja hevot saa tarhata ulkona varmaan suurimman aikaa. ”

Tuuli: ”Paikka oli kyllä kivasti remontoitu. Itsellä ratsuna oli pv-tamma Kata, joka ilmeisesti on mennyt 120 luokkia Puolassa tms?
Kata osoittautui peruskivaksi hevoseksi, jolla oli tuntihevoseksi yllättävänkin iso ja elastinen, joskin hyvin pehmeä ravi. Tamma olisi hyvin mielellään puksutellut kaula kaarella kuolaimen alla isoa ravia ja laukkaa ja kun yritin sitä sieltä korjata ylemmäs ja vähän kootummaksi meni tammalla herne nekkuun. Esitettiin kivojakin pätkiä ja sitten niitä joka ilmansuuntaan vängerryksiä ja pään heittoja Laukassa annoin tamman liikkua vähän pidempänä kun ope sanoikin jo etukäteen että laukassa sen on vielä vähän hankalampi koota. Mukava ope ja ihan ok opetuskin, mutta täytyy kyllä sanoa että tylsin alkuverkka varmaan vuosiin. Olisin kaivannut jotain muuta kuin kevyttä ravia ja pääty-ympyröitä. ”

Anni-Sofia: ”Menin Zorrolla ja oikeastaan tosi samanlaiset fiilikset kuin Hannalla kyseisestä ponista. Tunti oli oikein kiva ja tehokas, vaikka en ratsusta niin välittänytkään. :D”

Silja: ”Mulla oli sama poni kuin Emmalla eli Kakku. Hauska veitikka. Alkutunnista oli melkoinen tuittupää, mutta varsinkin lopputunnista ihana! Tosi reipas ja yritteliäs poni (hieman siis osaamaton vielä). Opetuksesta tykkäsin! Selkeitä konkreettisia ohjeita ja myös positiivisia kommentteja, joita aika harvoin tulee! Laura (=ope) kehui, kun istui suorassa, jalat paikallaan tms. Paikkana aika idyllinen ”

Heidi: ”Eilinen tunti oli ihan jees! Tosin taisin saada saman pikkupollen kuin Päivi ja sain myös etsiä pohkeitani koko tunnin ajan. Adleris on ilmeisesti aika osaava kaveri, harmi vaan, että tunti meni oikeastaan etsiessä omia pohkeita ja tottuessa heppaan. Välillä yhteistyö sujui paremmin ja kun pollen sai liikkumaan oikein, niin se oli oikein kiva! Mutta sai kyllä tehdä töitä koko sen tunnin ajan.  Komppaan Siljaa, paikka on idyllinen ja opettaja antoi kaikille tasapuolisesti hyviä vinkkejä!”

Katja-Emilia: ”Mulla oli sama heppa kuin Tuulilla eli Kata, joka oli oikein kiva ja reipas. Tunnin haastavuus oli siinä että oon ollu poniratsastaja jo reilun vuoden ajan ja Katan isot liikkeet tuntu ihan valtavilta. Oman istunnan ja olemisen etsimistä siis. Ope oli musta pätevä ja vinkit hyviä. Tehtävät aika perus, ei mitään kauheen innovatiivista, mutta toimivat.”