Uuden vuoden alkaessa ihmisen kuuluu tehdä lupauksia tai ainakin tavoitteita. Yrittää tammikuu, ehkä jopa helmikuukin ihan tosissaan enemmän (ja repsahtaa sitten viimeistään maaliskuussa). Ajattelin, että oma ohjenuorani tälle vuodelle voisi olla tässä:
“ Ratsastajan kehittymiseen vaikuttaa paljon hänen asenteensa. Kuinka paljon haluat tulla paremmaksi? […] Esimerkiksi välikävelyiden aikana ratsastaja voi valita käyttääkö ajan juttelemalla muiden kanssa vai pohtimalla ratsastustaan. […] Joskus ratsastus voi olla hevosen liikkumista, hauskaa liikuntaa itselle tai tilaisuus viettää aikaa ystävien kanssa. Tällöin ei kuitenkaan pidä odottaa suuria oivalluksia.” (P. Varjonen teoksessa Syvemmälle satulaan) Toinen on Kyran klinikalta edellisenä sunnuntaina poimittu ajatus myös onnistumisen analysoimisesta. Eli molemmat tässä: 1. Keskity ratsastukseen silloin kun ratsastat (..ja käytä puhumisen tarve vasta loppuanalyyseihin) 2. Ainaisen negatiivisen märehtimisen sijaan keskity myös positiivisiin onnistumisen kokemuksiin ja analysoi miten niihin pääsit Kauden ensimmäinen tunti oli pyyntöjemme mukaisesti istuntaa ja puolipidätteitä. Hyvin yksinkertaisia asioita, joita oli kuitenkin niin vaikea toteuttaa… Otetaan nyt vaikka tuo puolipidäte esimerkiksi: termihän opitaan jo alkeiskurssilla. Miten on mahdollista, että sitä ei osaa käyttää vielä tässäkään vaiheessa, kun ratsastusuraa on takana pyöristettynä 20 vuotta (pyöristettynä siis, on tässä sentään muutama vuosi aikaa vielä treenata). Sitä ei vaan voi muistaa käyttää tarpeeksi? Omasta keskittymiskyvyn puutteestahan se johtuu. Jos saan oman mieleni keskittymään juuri meneillään olevaan hetkeen oikein kunnolla, niin varmasti tai ainakin toivottavasti sen myötä kasvaisi myös kyky kuunnella hevosta. Näin uskon ja siihen tähtään. Meditaatioharrastus voisi auttaa tässä, mutta kärsivällisyyteni on siinä liian koetuksella.. Puolipidätteen lisäksi harjoituksena oli pitää käsi vakaana ja paikallaan. Tarkoituksena oli saada hevonen hakeutumaan ratsastajan antamaan raamiin (sen sijaan, että ratsastajan käsi myötää heiluriliikkeellä ja hevonen asettelee itsensä just niin kuin haluaa). Muut ottivat harjoitukseen avuksi poikittaisen raipan käsien väliin. Ibi ei raipoista välitä, joten teimme harjoitusta ilman keppiä. Tämäkin harjoitus oli yllättävän vaikea. Käsi liikkui varmaankin kaikilla ratsastajilla liikaa. Ja vaikka kuinka peilistä tihrustin, niin eihän sitä refleksinomaista liikettä saanut pysäytettyä, tuntui että koordinaatio aivojen ja käden välillä ei toiminut lainkaan. Käsky “pysäytä liike” ei kerta kaikkiaan välittynyt käteen asti. Suurin ongelma oli ehkä se, että en kovallakaan tuijotuksella ja tunnustelulla hahmottanut mistä kohtaa liike lähti ja mistä se olisi pitänyt pysäyttää. Koordinaatiota ja vielä lisää koordinaatiota, tähänkin auttanee pilates! Osalla porukasta meni tosi kivasti. Omalta osaltani homma alkoi toimimaan vasta loppuravien jälkeen, viimeisen käynnissä tehdyn pääty-ympyrän aikaan. Nyt sitten analysoimaan, että mikäs se lopulta johti onnistumiseen… Kirjoittanut Kanerva
0 Comments
Troijan ryhmä on ratsastellut ahkerasti koko kevään Tuomarinkylän ratsastuskoulun Ruskeasuon toimipisteessä, vaikkei ehkä blogikirjoitusten määrän perusteella siltä näytäkään… Ajankohtana perjantaiaamu on ollut loistava, tallilla on aamuisin paljon rauhallisempaa ja tuleepahan kerrankin noustua ajoissa ja pirteänä. Iltapäivän pirteydestä voidaankin sitten olla jo eri mieltä…
Kevään aikana on treenattu aikalailla perusratsastusta. Opettaja Tina on pyörittänyt meitä ympyrällä useaan otteeseen ja tarvittaessa käynyt itse siirtämässä jalkaa/kättä/mitä tahansa ruuminosaa oikealle paikalle mikäli ratsastaja ei itse ole useasta kehotuksesta huolimatta siihen kyennyt. Muutoin tunneilla on harjoiteltu lähinnä askellajien pidennystä ja lyhennystä, väistöjä, siirtymisiä ja erinäisten ympyröiden täydellistämistä. Omasta mielestäni aiankin jonkinasteista kehitystä on tapahtunut, eli ehkä kaikki rahat ei ole ihan hukkaan mennyt… Ja ainakin on ollut kivaa! Mukaan on mahtunut myös yksi maastoreissu sekä jokunen istuntapainotteinen tunti. Tämänpäiväinen kevään viimeinen tunti oli kaikkea muuta kuin leppoisa – aurinkoinen sää takasi sen että homma oli erittäin hikistä, etenkin kun Tina oli selkeästi päättänyt että ei meitä kovin helpolla kesätauolle päästetä. Tarkoituksena oli saada ratsastajat taas muistamaan se, että kun hevonen liikkuu kunnolla eteen niin se on huomattavasti helpompi saada kulkemaan oikein päin. Niinpä siis ratsastimme hevosia kunnolla eteen, aina vaan enemmän ja enemmän… Oma kunto loppui jo ensimmäisen vartin jälkeen (hevonen ei tietenkään ollut tunnin jälkeen edes hionnut), mutta jollain ilveellä sitä onnistui sinnittelemään tunnin kuitenkin loppuun saakka. Ja kyllähän sinne sekaan mahtui niitä onnistumisia, kun hevonen tuntui tämän höykkytyksen jälkeen toimivan paremmin kuin moneen viikkoon. Ratsuna minulla jälleen kerran ihana Fanny, jonka kanssa olen saanutkin mennä viimeiset 15 kertaa. Onneksi neiti on niin ihana ettei haittaa ollenkaan vaikka työskenneltäisiin yhdessä vielä seuraavatkin 15 tuntia Tällaisissa tunnelmissa kesätauolle, ja tokihan tunnit jatkuvat jälleen syksyllä. Kesän aikana on tarjolla Rusan omia kesätunteja sekä Troijan oma estekurssi ja Alexander-tekniikan kurssi. Puomitunnin jälkeen meillä oli vuorossa pienten (polvenkorkuisten) esteiden ylitysharjoitus. Edellisellä tunnilla olin ratsastanut pikkuisella Juulilla, ja nyt Ellu oli merkinnyt Hannalle ja Hannalle Emmyn ja Hatun josta saimme itse keskenämme valita. Hanna H oli mennyt edellisen tunnin Hatulla joten arvelin hänen haluavan jatkaa heidän alkanutta yhteistyötään, ja valitsin itselleni Emmyn. Emmy olikin minulle uusi tuttavuus, mutta olin kuullut hänestä vain pelkkää hyvää, joten olin jo etukäteen ilahtunut tästä hevosvalinnasta.
Emmy todella osoittautuikin mukavaksi ratsuksi: herkäksi ja rauhalliseksi luottopolleksi tällaiselle jännittävälle estetunnille. Ensimmäiset ylitykset tosin möngimme ravissa, ja Ellu muistutteli että hieman terävyyttä voisi menossa olla. Lopulta mentiin omasta mielestäni ihan kelvollisesti; Emmy kantoi vanhana konkarina melkein autopilotilla minut puomien yli ja vaihtoi tarvittaessa laukatkin kauniisti samalla kun itse yritin kuumeisesti hakea oikeaa asentoa satulassa. Myös muilla näytti menevän mukavasti. Ainakin säpsäkkä Veli pysyi nätisti Tiinan hyppysissä, ja tallin uusi tulokas Yaffa näytti hienoja hyppyjä Tanjan kanssa. Kanervan ja Likan yhteistyö näytti samoin ihan mukavalta. Yhteisesti saimme kesken tunnin Ellulta tehokkaan kurinpalautuksen ohjeiden kuuntelemisesta, sillä Ellun käskemä hypyssä harjasta kiinni pitäminen (kunnes toisin annetaan lupa) pääsi unohtumaan tiuhaan. Harjoituksen jatkuttua kaikki muistivat varmasti tarttua harjasta ja siten pitää huolta että hevosen suusta ei vahingossakaan tullut nykäistyä hypyssä. Ja varmaan jatkossakin muistetaan nyt paremmin kuunnella opettajan ohjeita =) Tunnista kirjoitteli Hanna S Saavuttiin porukalla tallille hyvissä ajoin. Ensin mulle oli merkitty tämän päivän ratsukseni Emmy, mutta ratsu vaihtuikin Mirageen. Mirage oli mulle uusi tuttavuus, ja osoittautui todella mukavaksi. Tehtiin tunnin aluksi loivia kiemurauria, ja ”taivutteluharjoituksia” (hmm… ratsastajan ei varmaan ollut tässäkään tarkoitus taipua ja kiemurrella mihinkään suuntaan…, kyllä sitä ryhdin säilymistä saa treenata! ja eikun kuntosalille..). Sitten jakauduttiin kahdelle pääteympyrälle, joilla tehtiin ensin kevyessä ravissa temponvaihtelu/kokoamisharjoituksia, kunnes lopuksi yritettiin samaa myös laukassa.
Pikkuhiljaahan tuo alkoikin sitten jo sujua.. edes sinnepäin. Hyvä ja kiva tunti oli jälleen, ja kaikki vaikuttivat varsin tyytyväisiltä tämän päiväisiin ratsuihinsa. Tästä on hyvä taas jatkaa harjoituksia.. Tunnista kirjoitteli Anna Pirita oli vienyt Niltonin mukanaan Ypäjälle, joten pääsin taas Attilan selkään. Tunnin teemana oli taas kokoaminen ja tähtäimenä tehdä onnistuneita takaosankäännöksiä. Alkutunti verkattiin kevyessä ravissa, käynnissä etuosankäännöksillä ja lyhyillä kokoamisilla.
Attila on minulle melko uudentyyppinen ratsu, Niltonin tapaan etenee turhan reippaasti jos et itse anna ohjeita vauhdista. Etuosakäännökset eivät oikein sujuneet (minulta) ja käynnin kokoaminenkin oli vähän nihkeää. Takaosankäännöksiin siirryttäessä hevosessa tapahtui huima muutos – kokoaminen onnistui ja hevonen odotti joka ikisellä askeleella ohjeita minulta! Siinäpä kävikin ilmi jokainen virheliike ja istunnan vinous… Tunti oli hyvä päättää omaan tasooni nähden hyvin onnistuneeseen tehtävään. On se aina kiva kun edes muutaman minuutin ajan saa nauttia siitä olotilasta, johon koko hommassa tähdätään =) Ensi kerralla minuutti pidempään! Tunnista kirjoitteli Kanerva Nilton oli ratsuni, ensi kertaa kesän jälkeen. Yritin kaivaa muistista kesällä hevosesta oppimani asiat ja parhaiten muistui Kikan kysymys:
”Kulkeeko se sun mielestä nyt hyvää tahtia?”. ”Öö…ei..”. ”No tee asialle jotain!”. Hirveän hyvä neuvo =) Tuolla hetkellä kesällä tajusin, että olen selässä usein liian passiivinen, odotan vain milloin joku kertoo mitä tehdä ja unohdan ratsastaa joka hetki itse. Yritin siis koko tunnin kiinnittää asiaan huomiota ja onnistuinkin siinä kiitettävästi. Ratsuni kulki rennosti ja rauhallisesti verkkaravit ja laukat ja näihin asioihin olin tunnin jälkeen erittäin tyytyväinen. Jokin meni silti vähän pieleen – tunnin lopun lyhyet kootut käynnit tekivät käynnin tahmaiseksi eikä homma oikein onnistunut. Ilmeisesti hyydytin ratsuni moottoria vähän liikaakin ja päälle oma huono tuntumani… Näitä pohtien, mutta onnistumisia muistellen kohti seuraavaa kertaa! Tunnista kirjoitteli Kanerva Hevosten jako sujui neuvotellen Elinan kanssa, joskin Tanjalle oli jo etukäteen merkitty uusi tuttavuus, 4-vuotias Marella. Zagalille Elina toivoi myöskin kokenutta ratsastajaa, ja pieni andalusialainen meni Hanna H:lle. Kokemus Zagalin kanssa olikin tunnilla tarpeen, sillä herra oli kuulemma viime aikoina alkanut ketkuilemaan maneesissa, ja ulkoa kuuluvat kolinat ja rapinat saivat sen lopulta hankalaksi toisessa päässä hallia vaikka alkutunti menikin normaalisti. Tuulisen sään melu, muiden esimerkki, ja jos mitkä syyt saivat lopulta yhden jos toisenkin ratsun vähän säntäilemään, ja lopulta suunnitelluista vastalaukkaharjoituksista luovuttiin ja tunti pidettiin pääty-ympyrällä maneesin toisessa päässä missä keskityimme asettamiseen ja pidätteisiin sekä teimme lopuksi hieman väistöjä.
Oma ratsuni oli tänään pieni Veli-arabi, joka on sievä kuin nappi ja nyt talvikarvassa entistäkin suloisempi. Veli on kiltti hoitaa ja muutenkin liikuttavan ystävällinen. Edelliset kertani Velillä kesällä ulkokentällä muistelen olleen aika vauhdikkaita laukkaharkkoja, mutta nyt kaveri tuntui rauhalliselta ja tunti sujui ihan kelvollisesti. Elina oli edellisellä tunnillani huomauttanut siitä kuinka ohjat eivät ole minulla kunnolla nyrkissä ja valuvat tavan takaa pois, joten olisikohan syynä parempaan tuntumaan ollut nyt oikeampi ohjasote.. Ratsastustuntimme meni nyt vähän toisin kuin piti, mutta kaikesta huolimatta oli tosi mukavaa päästä seurustelemaan suosikkiponini Velin kanssa Tunnista kirjoitteli Hanna S Saapuessamme tallille meitä oli odottamassa lista hevosista merkinnällä ”jakakaa hevoset itse”. Olin ensimmäisten joukossa valitsemassa ja päädyin Attila-nimiseen suomenhevoseen. Attilaan olin tutustunut jo yhdellä kesätunneistani ja siitä oli jäänyt varsin mukava vaikutelma. Viime tunnit olin mennyt Mildora-nimisellä tammalla, joka oli minulle varsin haasteellinen, joten arvelin Attilan tarjoavan hieman mutkattomampaa menoa.
Attila oli karsinassa todella sympaattisen oloinen ja tykkäsi harjailusta ja rapsutteluista. Joten hyvällä mielellä pääsimme aloittamaan tuntia. Tunnin teemana olivat pohkeenväistöt ja tasaisen tahdin löytäminen ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä keskityttiin alukai siihen, että hevonen liikkuu kunnollisilla askeleilla eteen, ja että ratsastajan käsi myötää riittävästi. Pirita huomautti tunnin alussa, että oma käteni ei myötää käynnissä kunnolla ja tämä estää Attilaa liikkumasta tasaisesti. Tähän epäkohtaan pyrin sitten pureutumaan tunnin aikana. Pohkeenväistöjä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Yksinkertainen pohkeenväistö on ollut minulle pitkään jotenkin ongelmallista, sillä väännän ja käännän liikaakin ja istun lopulta kierossa kuin korkkiruuvi. Attilan kanssa tätä oli hyvä harjoitella, sillä kun annoin rauhalliset ja selkeät avut niin se teki hienot väistöt, mutta jos en muistanut istua hiljaa ja suorassa niin tehtävä meni heti huonommin. Huomasin myös, että minulla jäi helposti apu ”päälle”, vaikka väistö oli jo hyvässä vauhdissa. Piritan ohjeistuksella kuitenkin aloin löytää oikeaa tunnetta ja pari väistöpätkää meni hienosti ravissakin. Tunti meni todella hyvin siinä mieleessä, että ratsastus tuntui hyvältä ja samalla tuntui että jotakin oppia meni oikeasti perillekin, varsinkin kun nämä väistöt olen kokenut hankaliksi. Ratsastuksessa riittää niin paljon opittavaa, että välillä on hyvä saada niitä onnistumisen elämyksiäkin, vaikka sitten ihan pienissä asioissa. Tunnista kirjoitteli Annamari Alkusyksy meni hyppytuntien ja laukkatreenien parissa, nyt palasimme käyntityöskentelyyn. Tuntui taas kivalta ja erilaiselta. Ratsuni oli taas Zagal, tuo komea mies Espanjasta. Hänen kanssaan olimmekin syksyn aikana yksissä jo viidettä kertaa! Kivaa sinänsä, sillä herra on niin kovin erilainen ratsastaa kuin moni muu.
Muistelin kuitenkin melkoisen pieleen mennyttä tuntia kahden viikon takaa, mutta päätin ottaa virheistä opikseni ja yrittää vielä kovemmin kuin aiemmin. Treeninä oli aluksi kulmien ratsastus ja ulkoapujen läpi saaminen. Siitä siirryimme pohkeenväistöön. Ratsuni kanssa menimme väistöt yllättävän hyvin, ottaen huomioon sen, että itse teen väistöharjoituksissa usein liikaa ja sotken hevosen pasmat TAI en uskalla hievahtaakaan sen jälkeen kun pari askelta menee hyvin (jolloin tietysti liike lakkaa eikä mene enää hyvin). Aina hetkittäin löysimme yhteisen sävelen, lakkasin yliyrittämästä mutten unohtanut auttaa hevosta. Harjoituksen välissä otetut kevyet ja harjoitusravit ja laukat menivät nekin tosi hienosti. Pääty-ympyrällä menimme enimmäkseen rauhallista ja (ainakin omasta mielestäni) kaunista laukkaa, missä onnistuin nuijimalla refleksini tainnoksiin eli myötäämällä edestä kun hevonen kiihdytti. Joillakin ei-niin-kovin-hyvin menneillä kerroilla reagoin kiihdytykseen vetämällä vastaan ja siitähän ei tunnetusti hyvää seuraa. Ehkäpä NYT olen vihdoin oppinut läksyni. Kaiken kaikkiaan tunti oli tosi kiva, rauhallinen tahti sopi minulle ja Zagalille hyvin. Pystyin rauhassa tunnustelemaan ja hakemaan vähän tuntumaa. Oikeastaan vain harjoitusravin alut jännittivät hevosta enemmin, mutta se johtui mitä todennäköisimmin jäykästä istunnastani =) Tunnista kirjoitteli Kanerva Maanantaina saimme tuta yhden ensimmäisistä syksyn kirpeistä ilmoista, ja siksi ratsastimme tuntimme maneesin lämmössä. Ihmeellistä kyllä, tallille meno jännittää ainakin minua joka kerta samalla tavalla (vaikka 20 vuotta onkin jo tullut hevosteltua), ja varsinkin se, minkä hevosen sillä kertaa saankaan. Täksi maanantaiksi minulle valikoitui iso Walter, jonka kanssa olin jo ratsastanut kerran aikaisemminkin.
Lievin ennakkoluuloin kipusin jakkaran päältä Walterin selkään. Viimeksi tunsin itseni siellä nimittäin pieneksi kärpäseksi, hyvä kun jalat ylettyivät satulan siipien yli kylkiin asti…mitään muutosta jalkojeni pituudessa ei ikävä kyllä nytkään ollut tapahtunut, mutta Walter on joka tapauksessa miellyttävä ratsastaa, niin isoille kuin pienillekin ihmisille. Välillä tuntui, etten saa hevosta edes asettumaan tai pysähtymään, mutta toisaalta taas ajoittain Walter yllätti herkkyydellään ja kuuliaisuudellaan. Teimme simppeleitä harjoituksia, jotka eivät kuitenkaan heti alkuun onnistuneet minulta kovin hyvin. Kevyessä ravissa lämmittelimme hevosia loivilla kaarteilla. Ulkotuen vaihtaminen ja hevosen asettaminen sekä taivuttaminen oli yllättävän haasteellista. Tuntui, että maneesin seinät tulivat aivan liian nopeasti vastaan! Sen jälkeen jatkoimme viime tuntien malliin samalla laukkateemalla. Tällä kertaa laukat piti nostaa harjoitusravista suoralla hevosella kentän keskeltä. Melko haasteellista taas! Ensimmäiset kerrat nostin väärää laukkaa ja Walter kiemurteli minne sattui, mutta sitten tuntui, että kun Walter pääsi jyvälle harjoituksesta, ei minun enää tarvinnutkaan tehdä mitään. Kiitos fiksuille hevosille ratsastajien virheiden korjaamisesta! Ennakointia tai ei, loppupään laukannostot alkoivat vähitellen parantua ja Walter rentoutua. Seuraava tunti itselläni on vasta noin kuukauden päästä. Sitä odotellessa! Tunnista kirjoitteli Tintti |
Arkisto
May 2021
Kategoriat
All
|