Alkusyksy meni hyppytuntien ja laukkatreenien parissa, nyt palasimme käyntityöskentelyyn. Tuntui taas kivalta ja erilaiselta. Ratsuni oli taas Zagal, tuo komea mies Espanjasta. Hänen kanssaan olimmekin syksyn aikana yksissä jo viidettä kertaa! Kivaa sinänsä, sillä herra on niin kovin erilainen ratsastaa kuin moni muu.
Muistelin kuitenkin melkoisen pieleen mennyttä tuntia kahden viikon takaa, mutta päätin ottaa virheistä opikseni ja yrittää vielä kovemmin kuin aiemmin. Treeninä oli aluksi kulmien ratsastus ja ulkoapujen läpi saaminen. Siitä siirryimme pohkeenväistöön. Ratsuni kanssa menimme väistöt yllättävän hyvin, ottaen huomioon sen, että itse teen väistöharjoituksissa usein liikaa ja sotken hevosen pasmat TAI en uskalla hievahtaakaan sen jälkeen kun pari askelta menee hyvin (jolloin tietysti liike lakkaa eikä mene enää hyvin). Aina hetkittäin löysimme yhteisen sävelen, lakkasin yliyrittämästä mutten unohtanut auttaa hevosta. Harjoituksen välissä otetut kevyet ja harjoitusravit ja laukat menivät nekin tosi hienosti. Pääty-ympyrällä menimme enimmäkseen rauhallista ja (ainakin omasta mielestäni) kaunista laukkaa, missä onnistuin nuijimalla refleksini tainnoksiin eli myötäämällä edestä kun hevonen kiihdytti. Joillakin ei-niin-kovin-hyvin menneillä kerroilla reagoin kiihdytykseen vetämällä vastaan ja siitähän ei tunnetusti hyvää seuraa. Ehkäpä NYT olen vihdoin oppinut läksyni. Kaiken kaikkiaan tunti oli tosi kiva, rauhallinen tahti sopi minulle ja Zagalille hyvin. Pystyin rauhassa tunnustelemaan ja hakemaan vähän tuntumaa. Oikeastaan vain harjoitusravin alut jännittivät hevosta enemmin, mutta se johtui mitä todennäköisimmin jäykästä istunnastani =) Tunnista kirjoitteli Kanerva
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
May 2021
Kategoriat
All
|