Suunniteltu tunti kentällä vaihtui tihkusateen myötä maneesin kuivuuteen. Sinne kokosimme neljän esteen pikkuisen radan. Tunti aloitettiin ylittämällä ravissa tolppien välissä makaavat maapuomit, siitä puomeja nostettiin ylemmäs ja askellaji vaihtui laukaksi. Aloitimme yksittäisillä esteillä ja kahden esteen suoralla, joilla oli suhteutettu väli. Aluksi (osalla) oli ilmassa pientä neuvottelua tai horjumista. Koska ratsumme olivat kuitenkin kovin halukkaita ylittämään esteet, vieläpä jalosti ratsastajat selässä, onnistui neljän esteen rata kaikilta hyvällä tai vielä korkeammalla korkeudella ihan mallikkaasti.
Osa meistä oli hypännyt enemmän, osa vähemmän. Itse olen esteitä vain vähän harrastanut ja niistäkin tunneista on aikaa. Niinpä olin oikein tyytyväinen suoritukseeni Emmyn kanssa – alun jännitys vaihtui suorastaan innostukseen, hevonen pysyi käsissä vaikka annoinkin sen kerätä vauhtia ja esteen ohi mentiin vain kerran, oman hitauteni vuoksi. Luulen, että saatoin kerran vaihtaa laukankin melkein lennossa enkä ravin kautta…  JA esteet oli taas korkeampia kuin ikinä, tässähän ylittää omia henkilökohtaisia ennätyksiään oikein rytinällä.
Jälkipuinnin perusteella muutkin olivat tyytyväisiä, yhdellä kesti nilkka, toinen selvisi jännittävästä hevosesta, kolmas sai ylityksistä neuvottelevan hevosen nätisti yli vaikka ratsastustaukoa olikin kertynyt, neljäs uskaltautuu nyt hyvin mielin edustamaan Troijaa kisoihin ja viides oli muuten vain iloinen!
Että hyvillä fiiliksillä taas seuraavalle kerralle! =)
Loikkien lumoissa, Kanerva

Tarkoitukseni ei ollut valita estetuntia tutustumiskerraksi Primus-tallilla, mutta lähdin mukaan koska ryhmään tarvittiin täydennystä. No, nyt sitten mentiinkin vain puomeja ja yhtä estettä (joka oli pieni tai hieman isompi ratsukosta riippuen), ja varsinaisella esteradalla hypitään vasta ensi viikolla.
Kuuden hengen ryhmästämme olin kokemattomin vain vuoden ratsastuskoulukokemuksellani, vaan eipä tuo tuntunut ketään haittaavan: tunnilla jokainen tekee juttuja rauhassa oman tasonsa mukaan itselleen sopivalla ratsulla. Oma ratsuni oli Likka, joka on vallan söpö karvapalleroinen. Ilmeisestikin Likka on pomminvarma polle kokemattomallekin kyytiläiselle, mutta minusta hän vaikutti kovin reippaalta verrattuna tuttuihin opetushevosiin vakkaritallillani. Tämä eka kerta menikin osaltani uutta paikkaa ja vieraita ratsuja ihmetellessä, ja siinä sivussa sitten yritin vähän ratsastaakin. Eli siis puomeja mentiin ravissa, ja kevyttä istuntaa harjoiteltiin. Saimme myös treenata jalustinhihnojen varassa seisomista, mikä taisi mennä kaikilta ihan mallikkaasti vaikka pientä kremppaa valiteltiinkin.
Uuteen talliin tutustuminen kävi helposti troijalaisten kivassa seurassa, ja autokyyditkin juna-asemalta tallille järjestyivät sopivasti – yksin ei Oittaalle olisi ehkä tullut lähdettyä. Toukokuussa palaan remmiin vielä kaksi kertaa. Mukavaa estetuntia kaikille ensi maanantaina!
Tunnista tällä kertaa kirjoitteli Hanna

Troijan kuudes oma tunti, aurinkoisena pääsiäismaanantaina. Mukana oli kolme uutta ihmistä, joista yksi oli pitkään ratsastuksesta taukoillut ja toinen edusti Troijan lännenjaostoa.
Jaoimme hevoset itsellemme Piritan avulla. Tiina innostui kokeilemaan pienen pientä Robin Hoodia, Minttu sai alleen tallin kalleimman yksityisen hevosen (huh, onneksi en minä, paine olisi ollut sietämätön =). Muutoin mukana oli tuttuja hevosia. Itse pähkäilin valintaa pitkään ennen kuin rohkaisin mieleni – uskaltauduin valitsemaan Mirjan. Ei siinä muuten mitään, mutta se on niin mahdottoman I-S-O. Se ihan tosi ON, vaikka kuulinkin jonkun etäisen äänen vakuuttavan sen olevan ihan normaalin kokoinen hevonen…
Olin mielestäni jo selkeästi voiton puolella, kun yletyin satuloimaan hevosen. Selkään pääsin myös (jakkaralta). Minttu oli kehunut penkkiä ja kyllä vain, takapuoli tuntui jotenkin sulautuvan siihen koulusatulaan! Tunnilla harjoiteltiin mm. pysähdyksiä ja sitä varten jouduin väkisinkin kokeilemaan harjoitusravia. Sekin onnistui, ajatella! Ajoittain jopa niin, että saatoin kuvitella näyttäväni ihan oikealta ratsastajalta. Ja laukka oli miellyttävää sekin. Jihaa!
Muutama tunti ratsastuksen jälkeen olen vielä ihan intona ja suorastaan rakastunut ratsuuni. Jos nyt ei ihan kisakentille Mirjan kanssa olisikaan asiaa, niin ainakin olen ratsastanut isommalla hevosella kuin ikinä ja tuntenut oloni sen selässä miellyttäväksi. Tästä se on hyvä jatkaa.
Itsensä voittaneena, Kanerva

Aurinko paistoi ja ilma oli todella keväinen, kun saavuin tallille Kanervan kyydissä. Pirita oli pitämässä minituntia, joten hän oli vain laittanut listan tunnille laitettavista hevosista. Tällä kertaa nopeimmat voittivat mieluisimmat ratsut. Itse valitsin pienen kimon arabin nimeltään Veli. Oli sillä tosin hienompikin nimi mutten enää muista sitä.

Veli oli hiljainen ja rauhallinen tallissa. Eipä tosin näistä hevosista kukaan taida vihainen olla. Kun lähdettiin ulos, oli Veli jo enemmän arabin oloinen katsellessaan pää korkealla maisemia. Jokainen kahina piti tarkistaa.

Ratsaille nousu sujui helposti, kiitos pienen säkäkorkeuden. Ratsastettaessa hummani oli aika veikeä. Maneesin kulmissa olevat estekalustot piti erikseen katsella melkein joka kierroksella ja ulkona vinkuva tuuli oli myös tarkastamisen arvoista. Vaikka Veli katselikin paljon, ei se hyppinyt minnekään.

Aluksi menimme ravissa päädyissä voltteja. Jälleen tuntuma ja eteenpäinpyrkimys olivat huomion kohteina. Toisena harjoituksena oli tarkistaa hevosen suoruus ja ratsastajan tarkkuus ratsastamalla pitkät sivut uran sisäpuolella ja siihen lisättiin kaksi volttia per pitkä sivu. Kuulostaa helpolta mutta ainakin itse meinasin unohtaa volttien aikana, että pitäisi palata uran sisäpuolelle eikä uralle.
Pikkuhiljaa alkoi Veli vertymään ja kaulakin laski yläasennosta rennommaksi. Ravi ei ollut niitä miellyttävimpiä istua alas ja sainkin luvan keventää aika paljon. Lopputunnista tuli aika laukata ja tarkoituksena oli, että kaikki laukkaisivat uralla. Veli päätti siinä vaiheessa vetäistä komeat pukit ja lähteä hieman rivakammin liikkeelle. Sain onneksi harjasta kiinni kesken ilmalennon, joten päädyin takaisin satulaan. Hevonen vain takaisin avuille ja mars pääty-ympyrälle laukkaamaan. Meno oli vauhdikasta mutta noin pienellä ratsulla oli helppo kurvailla ympyrällä uralla menijöitä väistellen.

En hirveästi kerennyt seurailemaan muita mutta sen mitä näin niin hyvin tuntui sujuvan. Pirita näytti välikävelyiden aikana tallin jättiläisellä nimeltä Don miten isoa hevosta voi ratsastaa. Isolla hevosella normaali harjoitusravikin on suurta. Ensi tunnilla olisi tarkoitus mennä puomeja ja ehkäpä jopa muutama estekin. Alkaa kai vanhuus iskeä, kun hirvittää ajatus hyppäämisestä. Pirita tosin rauhoitteli ettei kenenkään pidä tehdä sellaista mihin ei pysty eikä hyppääminen ole pakollista. Nähdään siis ensikerralla puomitunnin merkeissä!

Tunnista kirjoitti Tiina