Ratsastustunti 9.4.2007

Troijan kuudes oma tunti, aurinkoisena pääsiäismaanantaina. Mukana oli kolme uutta ihmistä, joista yksi oli pitkään ratsastuksesta taukoillut ja toinen edusti Troijan lännenjaostoa.
Jaoimme hevoset itsellemme Piritan avulla. Tiina innostui kokeilemaan pienen pientä Robin Hoodia, Minttu sai alleen tallin kalleimman yksityisen hevosen (huh, onneksi en minä, paine olisi ollut sietämätön =). Muutoin mukana oli tuttuja hevosia. Itse pähkäilin valintaa pitkään ennen kuin rohkaisin mieleni – uskaltauduin valitsemaan Mirjan. Ei siinä muuten mitään, mutta se on niin mahdottoman I-S-O. Se ihan tosi ON, vaikka kuulinkin jonkun etäisen äänen vakuuttavan sen olevan ihan normaalin kokoinen hevonen…
Olin mielestäni jo selkeästi voiton puolella, kun yletyin satuloimaan hevosen. Selkään pääsin myös (jakkaralta). Minttu oli kehunut penkkiä ja kyllä vain, takapuoli tuntui jotenkin sulautuvan siihen koulusatulaan! Tunnilla harjoiteltiin mm. pysähdyksiä ja sitä varten jouduin väkisinkin kokeilemaan harjoitusravia. Sekin onnistui, ajatella! Ajoittain jopa niin, että saatoin kuvitella näyttäväni ihan oikealta ratsastajalta. Ja laukka oli miellyttävää sekin. Jihaa!
Muutama tunti ratsastuksen jälkeen olen vielä ihan intona ja suorastaan rakastunut ratsuuni. Jos nyt ei ihan kisakentille Mirjan kanssa olisikaan asiaa, niin ainakin olen ratsastanut isommalla hevosella kuin ikinä ja tuntenut oloni sen selässä miellyttäväksi. Tästä se on hyvä jatkaa.
Itsensä voittaneena, Kanerva