|
Olimme tänään pienellä porukalla Sipoossa AiKa-tallilla kokeilemassa valjakkoajoa söpöillä russ-poneilla. Kaikki osallistujat olivat ajaneet hieman jo aiemmin, mutta valjakkoajo ei ollut meille kovinkaan tuttu laji. Tallille päästyä aloitimme yli tunnin kestäneen rupattelun siitä, mitä valjakkoajo on, mitä varusteita siinä käytetään, miten hevosta ajetaan, millaista valjakkoajoa on kisata ja saimme vastauksen kaikkiin mieltämme askarruttaneisiin kysymyksiin. Hämmennyimme muun muassa siitä, kuinka parivaljakossa sisäpuolen ohja ei menekkään oman ponin vaan viereisen ponin kuolaimeen kiinni! Vaikka kenttäratsastusta kutsutaankin usein ”kuninkuuslajiksi” sen kolmen osakokeen takia, totesimme valjakkoajon olevan vielä haastavampi laji, sillä sekin sisältää kolme osakoetta (koulu, maratoni ja tarkkuuskoe) jotka ovat kenttäratsastusta vielä astetta rankempia hevoselle. Maratooniosuuden A-osuus voi olla jopa melkein 20km pitkä, jonka jälkeen siirrytään lyhyen eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen B-osuudelle, jossa varsinaiset esteet ovat. Vaatii suurta kuntoa pieneltä ponilta (tai hevoselta) jaksaa koko monipäiväisen kilpailuiden läpi! Yllätyimme myös siitä, että valjakkokisoissa kaiken kokoiset ja rotuiset hevoset kilpailevat samoissa luokissa. Pientä shettistä vastassa voi siis olla vaikkapa suuri ja nopea hevonen. Rupattelun jälkeen siirryimme valjastamaan poneja. Toinen poneista, Ewe, valjastettiin valjakkokärryihin ja toinen, Lustig, koppakärryihin. Valjakkokisoissa voi kilpailla ja treenata myös koppakärryillä, mutta niillä kääntyminen ja tolppien näkeminen ei ole yhtä helppoa kuin valjakkokärryistä, jonka takia kilpailu-uran alun jälkeen kannattaa valjakkokärryihin rahat sijoittaa. Valjakkovaljastus poikkesi hieman koppakärryvaljastuksesta erilaisten remmien vuoksi, mutta valjastus sujui ohjeiden avulla silti helposti. Kun poneilla oli kärryt takana, ajoimme ne kentälle. Pääsimme heti kokeilemaan pysähdyksiä ja kääntämistä ja groomina oloa. Molemmat ponit olivat toimivia ajossa, vaikkakin luonteissa oli eroja. Lustig lömpsötti menemään kiltin konkarin ottein, kun taas Ewen kanssa tuli olla tarkempana siitä, mihin mennään ja missä vauhdissa. Yksi kurssilaisista ajoi Eweä, toinen oli groomina ja kolmas ajoi Lustigia koppakärryistä. Vaihdoimme keskenämme paikkoja niin, että kaikki pääsivät kokeilemaan kaikkea. Oli mielenkiintoista nähdä konkreettisesti, miten valjakkovaljastus eroaa koppakärryvaljastuksesta ja kuinka erilaista niitä on ajaa. Valjakkokärryt kääntyvät hyvin helposti, penkissä oli pehmeä istua ja näkyvyys oli pitkälle, kun taas koppakärryistä näkymänä oli lähinnä Lustigin takapuoli ja maassa tuntui olevan hyvin paljon enemmän kuoppia kuin valjakkokärryillä ajaessa Lustig oli kuitenkin niin mukava ajoponi, että tämä ei menoa haitannut vaan Lustigin kanssa tehtiin samoja tehtäviä kuin Ewen kanssa. Valjakkokisoissa koppakärryillä ajaessa penkkiin on mahdollista saada koroke, jolloin tolppien väliin ajaminen on huomattavasti helpompaa. Kääntämistä se ei kuitenkaan helpota, jonka takia kaikissa käännöksissä saa koppakärryjen kanssa olla paljon tarkempana kuin nopeasti ja helposti kääntyvillä valjakkokärryillä. Ajon jälkeen veimme ponit takaisin talliin ja istuimme alas kahville. Olimme niin kovia rupattelemaan, että kahden tunnin kurssimme venyi lopulta melkein kolmituntiseksi. Voi siis sanoa, että viihdyimme.
0 Comments
|
