Huhtikuun viimeisenä lauantaina oli taas aika akateemisten ratsastajien testata taitojaan ja mitellä toisiaan vastaan este- ja kouluratsastuksessa. Troijan joukkueeseen kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Marleena ja Vanessa, sekä suuri joukko kannustus- ja huoltojoukkoja. Kiitos koko poppoolle jo tässä vaiheessa, mikäli tämän kirjoituksen edetessä innostun niin, että unohdan vallan kiittää sitten lopuksi…
Kilpailut järjestettiin Cajus Aminoffin tallilla ja järjestänä toimivat siis viime vuoden voittajat, eli TeRa. Alunperin oli puhe, että hevoset olisi verrytelty kilpailijoille valmiiksi, mutta onneksi tämä asia muuttuikin ja saatiin itse tutustua heppoihin ihan normaalin verryttelyajan verran. Oli sit kouluradallakin heppa omilla avuilla (tai ei avuilla), ainakaan ei voinut syyttää muita kuin itseään jos ei onnistunut  Hepat arvottiin ja Troijan joukkueelle osui yksi koulurata (Solinalla) sekä kaksi esterataa (heppoina Köyhien ystävä ja Starheart). Suurta tappelua ei hevosjaosta syntynyt Troijalaisten kesken, sillä allekirjoittanut oli innoissaan menossa kouluradalle 
Kouluosuus ratsastettiinkin ensin, ulkokentällä kaikki hepat näyttivät varsin kivoilta ja oma ratsuni, Solina, myös tuntui miellyttävältä. Vaikeuksia kilpailijoille taisikin eniten tuottaa pimeä maneesi, joka tuntui kovasti jännittävän hevosia… Tuomarina toiminut Cajus oli onneksi reilu ja antoi ratsukon pyöriä maneesissa hetken aikaa ennen suoritusta. Tämä oli ainakin itseni kohdalta erittäin hyvä asia, sillä eihän me alkuun meinattu päästä ollenkaan sinne tuomaripäätyyn kun siellä oli pelottava yleisökin  Yhteistyössämme Solinan kanssa olisi siis ehkäpä ollut vielä hieman hiomista, mutta eipä tuo tahtia haitannut, sillä Solina toi Troijalle voiton kouluosuudesta!
Kouluratojen jälkeen osa kilpailijoista pääsi jo syömään, esteratsastajat vielä jännittivät omaa osuuttaan. Hevoset näyttivät vauhdikkailta ja osa niistä otti jokseenkin suuria loikkia ottaen huomioon estekorkeuden, joka oli 70 cm. Varsinkin Vanessalle osunut Starheart näytti kapasiteettiaan oikein rutkasti loikkaamalla okserin yli niin vauhdikkaasti, ettei ratsastaja pysynyt kyydissä. Vanessa olisi sisukkaasti kyllä halunnut ratsastaa vielä putoamisen jälkeen, mutta jutut olivat sen verran sekavia, että totesimme turvallisemmaksi ettei hän enää hyppäisi.. Marleena hyppäsi Köyhien Ystävällä hienosti puhtaan radan sijoittuen neljänneksi. Oli kuulemma oikein kiva otus tuo KY  Vanessan tilalla allekirjoittanut pääsi sitten vielä hyppäämäänkin Solinalla, tosin hyvin lyhyen rataantutustumisen ja verkka-ajan jälkeen  Kannustusjoukkojen ”hanaaa!”-huudoista huolimatta ratsastaja taisi vähän hidastella, tuloksena viides sija. Mutta oli tuo Solina vaan huippuratsu, olisin sen voinut kyllä kotiinkin tuoda 
Kun hepat oli hoidettu, olikin aika lähteä Otaniemen suuntaan rantasaunalle palkintojen jakoon. Rantasaunalle ei ollut aivan niin helppo löytää, kuin luultiin, mutta muutaman u-käännöksen jälkeen pääsimme perille. Järjestäjien kunniaksi on todettava, että saunalla odotti PALJON hyvää ruokaa ! Kuoharilla skoolaten jaettiin palkinnot, ja Troijan joukkue oli tänä vuonna TOINEN! Suorastaan paras sijoitus, päästään toivottavasti siis ensi vuonnakin osallistumaan, ainakaan ei tarvitse kisoja järjestää  Voittajia tämän vuoden Gaudeamus GPssä olivat Satula Sankarit, joten ensi vuoden GP:kin tullaan kokemaan pk-seudulla. Onnea voittajille!

Loppuunhan kuuluvat aina kiitokset, ja ne kuuluvat siis kisan järjestäjille, Cajukselle ja hepoille sekä kaikille mukana olleille! Oli mielettömän kiva päivä, jopa sää suosi ratsastajia niin, että saatiin nauttia auringosta koko päivä. Nyt vaan sitten ensi vuoden kisoja odotellessa… 

Kirjoittanut Elwiira

Päädyin joskus kauan aikaa sitten Ratsutalli Kolmikulman sivuille netissä surffaillessani. Lueskellessani tallin ja hevosten esittelyjä tulin vakuttuuneeksi siitä, että tuolle tallille on päästävä kokeilemaan. Hevoset vaikuttivat laadukkailta ja opetus olisi maksimissaan viiden hengen ryhmissä.
Varasin tunnin Kolmikulmasta ja ratsastustunnille haluavia olisi ollutkin paljon enemmän, kuin tunnille mahtuvat viisi ratsastajaa. Mukaan tunnille saatiinkin sitten tallilla aktiivisesti käyvä Hanna, joka opasti meitä tallin käytännöissä. Hannan ratsu odotti tallissa satuloimista, muiden ratsut olivat edellisellä tunnilla hyppelemässä esteitä.
Perjantai-iltana oli kipakka pakkanen, ja sen huomasi, vaikka maneesissa ratsastimmekin. Ihmettelin opettajalle ääneen, että miksi maneesin ovi on auki. Hän vastasi että se on jäätynyt paikoilleen, eikä sitä saa kiinni..
Ratsuina olivat minulla  Hoffa, Hannalla Arttu, Hanna S. Jasmi, Riinalla Brass ja Maijalla Maija.  Tunnin alkaessa jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle tekemään käynnissä väistöä ympyrän avoimella sivulla, jonka jälkeen käynnin pidentämistä toisella sivulla. Hoffa tuntui mukavalta ja sitä saattoi työstää pehmeäksi edestä. Ravi olikin sitten jotain aivan muuta. Ensimmäiset raviaskeleet kun oli ravattu, niin en voinut olla ajattelematta muuta, kuin että tämä on heittoistuin. Ravi oli iiso ja kaikki energia meni kyydissä pysymiseen.  Olen sentään ratsastanut useita vuosia..  Jatkoimme koko tunnin ympyräharjoituksia opettajan neuvoessa kaikkia tasapuolisesti. Mitä nyt vilkuilin muita, niin näytti hyvin menevän.
Tunti oli hyvä kokeilutunti, tehtiin tehtäviä, mutta ei mitään ihmeellisyyksiä. Hoffasta en saanut paljon irti, mutta heppa tuntui mukavalta ja yhteistyöhaluiselta. Ensimmäinen kerta uuden hepan kanssa, ei voi olettaa että heti osaisi ratsastaa. 
Anna-ope oli mukava, talli siisti ja hevoset hyvinhoidettuja ja osaavia. Olisi siis kiva mennä uudestaankin kokeilemaan.
Kirjasi: Elisa

SRL heitti alkuvuodesta 2009 jäsenilleen kuntohaasteen: kasatkaa ryhmä, nostakaa kuntoa, voittakaa palkintoja. Aikaa kunnon kohottamiseen on puoli vuotta, maaliskuusta elokuun loppuun. Alussa ja lopussa on kuntotesti, voittajille luvassa VIP-paketti HIHSiin.
Kerran jos toisenkin olen Troijan tunneilla kuullut rankan tunnin tai opettajan ripityksen jälkeen puhinaa ja uhoa kunnon kohottamisesta, koska ”ei tästä koskaan mitään muuten tule”. Eikä tulekaan, allekirjoittanut on sen todennut karvaasti ja moneen kertaan.  Ei siis ollut kovin suuri ihme, kun Annamari sai ryhmän vaivatta kasaan. Ryhmä on liikuntataustaltaan hyvinkin heterogeeninen, osalla on oikea treenitausta ja toiset tulivat mukaan saadakseen säännöllisen liikunnan mukaan arkipäivään vihdoin muuallakin kuin puheissa.
Tässä vaiheessa kirjoittaessani ryhmäläiset ovat käyneet kuntotesteissä,asettaneet omat tavoitteensa ja tehneet liikuntasuunnitelmansa. Ensimmäiseksi etapiksi suurin osa ryhmästä otti kesäkuun alussa Nice Run tapahtuman, jossa juostaan rennosti 5 kilometrin lenkki.
Päivitellään tänne miten sujuu, jos ja tietysti KUN sujuu!

Kirjoittanut Kanerva

Tätä kuulkaa ehdittiin odottaa! Troijalaisten omaa illanviettoa, jonka tarkoitus oli aiemmista poiketen todellakin päästä sinne baariin asti.
Mannerheim-sali ei ole ehkä niitä kotoisimpia tiloja, mutta lännenteemaisella rekvisiitalla, hurjilla länkkärikilpailuilla ja viskin voimalla sali muuttui oikein kelvoksi saluunaksi. Aurinko paistoi keväisen lämpimästi kun väki nautti viileää rohkaisua tuopeistaan. Ehkä kaikkia vähän jännitti illan suuri ohjelmanumero, rivitanssitunti. Stetsoniin ja bootseihin sonnustautunut opettajamme osoittautui paikalle ilmaannuttuaan hyvinvoinnistamme erinomaisesti huolehtivaksi ja muistutti tasaisin väliajoin rentoutumaan ja hengittämään. Tässä auttoi jonkin verran tietysti myös se olut…
Opettaja oli asiansa erinomaisesti osaava. Koreografia pilkottiin sen kokoisiin osiin, että se oli helppo omaksua. Kun homma alkoi jo sujumaan rennon countryn tahdissa, musiikki muuttui kappalle kerrallaan vinhemmaksi ja jalkaa täytyi liikuttaa jo tosi vikkelästi! Kuumahan siinä tuli, mutta hauskaa oli!
Tanssitunnin päätyttyä nostimme ihan itsemme kunniaksi lasilliset viskiä ja siirryimme ruokapöydän ääreen seurustelemaan. Välillä kisasimme kovista palkinnoista hurjissa villin lännen kilpailuissa ja jatkoimme tanssin opettelua omin voimin. Lauri Tähkä toimii rivitanssissa aika hyvin, mutta illan parhaiksi rivitanssibiiseiksi osoittautuivat Mariskan rennon letkeä Hellä Ori ja tietysti Rednexin Cotton Eye Joe. Omasta osaamisestamme ihastuneina kävimme esiintymässä myös alakerran sitseissä (kiitos vaan kun päästitte!) ja lopulta myös jatkopaikan tanssilattialla.

Troijan porukalle järjestyi CR-istuntatunnit Aktiivitallille Inkooseen tiistai-illoiksi. Ratsastajia tunneilla on käynyt yhteensä noin tusinan verran, ja vaikka tallireissut tuntuivat pimeinä talvi-iltoina välillä todella raskailta, on tuntien anti Tiina Virtasen opeissa ollut kaiken vaivan arvoista. Neljän ratsastajan ryhmässä ja tallin suuressa maneesissa on ollut suorastaan ylellistä harjoitella.
Tunnit ovat olleet rauhallista oman tasapainon, rentouden, jouston ja rytmin etsimistä satulassa. Kanssaratsastajan huomio tuntien ”zenmäisyydestä” on todellakin kuvaava: tunnilla saatetaan kevennellä menemään jotain hyvin yksinkertaista tehtävää, ja tekemisen rauhan keskeyttää välillä vain Tiinan sanat ”Huomaatko Hanna, että [lisää tähän joku erinomaisen osuva huomio istunnasta ja asennosta]…” Tiina saattaa toki myös tarvittaessa ohjata ihan kädestä pitäen tai jalassa roikkuen ratsastajan kehoa oikeaan asentoon – suoruus voi todellakin olla hämmentävän vaikea asia.
Edellisellä tunnillani sain omasta pyynnöstä ratsukseni lehmänkirjavan ja oikein kiltin Lurjus-ponin, joka osoittautui ehdottomasti miellyttävimmäksi poniksi, jolla olen koskaan saanut ratsastaa. Teimme alkuun voltti- ja kiemurauraharjoituksia, joissa tehtäväni oli keskittyä omaan erityisongelmaani eli painon valumiseen ulos kaarteessa. Samalla yritin keventää ponin kipittävää ravia paremmaksi, ja lopulta ravi tuntuikin hyvältä. Tunnin merkittävin oppi itselleni liittyi kuitenkin tuntuman pitämiseen. Tiina tarttui ohjastuntumaani todeten, että se on tasainen mutta pitää kuitenkin jollain lailla käsijarrua päällä. Niinpä sain tehtäväkseni pohtia, kuinka voin keventää tuntumaa pidentämättä ohjaa. Kevyempää kättä hakiessani sain huomata, kuinka Lurjuksen ravi todellakin vapautui jarrusta, vaikka en muuttanut ratsastuksessani mitään muuta kuin pehmensin otetta ohjasta. Tämä ahaa-elämys yksinään on minulle aivan riittävä palkinto kymmenen CR-tunnin päätteeksi… olkoonkin, että sen opin sisäistämiseksi sitten riittääkin työnsarkaa varmasti muutamaksi vuodeksi.
Ensi syksynä jatketaan toivottavasti yhteistyötä Tiinan ja Aktiivitallin kanssa.

Kirjoittanut Hanna