Suunniteltu tunti kentällä vaihtui tihkusateen myötä maneesin kuivuuteen. Sinne kokosimme neljän esteen pikkuisen radan. Tunti aloitettiin ylittämällä ravissa tolppien välissä makaavat maapuomit, siitä puomeja nostettiin ylemmäs ja askellaji vaihtui laukaksi. Aloitimme yksittäisillä esteillä ja kahden esteen suoralla, joilla oli suhteutettu väli. Aluksi (osalla) oli ilmassa pientä neuvottelua tai horjumista. Koska ratsumme olivat kuitenkin kovin halukkaita ylittämään esteet, vieläpä jalosti ratsastajat selässä, onnistui neljän esteen rata kaikilta hyvällä tai vielä korkeammalla korkeudella ihan mallikkaasti.
Osa meistä oli hypännyt enemmän, osa vähemmän. Itse olen esteitä vain vähän harrastanut ja niistäkin tunneista on aikaa. Niinpä olin oikein tyytyväinen suoritukseeni Emmyn kanssa – alun jännitys vaihtui suorastaan innostukseen, hevonen pysyi käsissä vaikka annoinkin sen kerätä vauhtia ja esteen ohi mentiin vain kerran, oman hitauteni vuoksi. Luulen, että saatoin kerran vaihtaa laukankin melkein lennossa enkä ravin kautta… JA esteet oli taas korkeampia kuin ikinä, tässähän ylittää omia henkilökohtaisia ennätyksiään oikein rytinällä. Jälkipuinnin perusteella muutkin olivat tyytyväisiä, yhdellä kesti nilkka, toinen selvisi jännittävästä hevosesta, kolmas sai ylityksistä neuvottelevan hevosen nätisti yli vaikka ratsastustaukoa olikin kertynyt, neljäs uskaltautuu nyt hyvin mielin edustamaan Troijaa kisoihin ja viides oli muuten vain iloinen! Että hyvillä fiiliksillä taas seuraavalle kerralle! =) Loikkien lumoissa, Kanerva
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
May 2021
Kategoriat
All
|