Ratsastustunti 27.10.2007

Saapuessamme tallille meitä oli odottamassa lista hevosista merkinnällä ”jakakaa hevoset itse”. Olin ensimmäisten joukossa valitsemassa ja päädyin Attila-nimiseen suomenhevoseen. Attilaan olin tutustunut jo yhdellä kesätunneistani ja siitä oli jäänyt varsin mukava vaikutelma. Viime tunnit olin mennyt Mildora-nimisellä tammalla, joka oli minulle varsin haasteellinen, joten arvelin Attilan tarjoavan hieman mutkattomampaa menoa.
Attila oli karsinassa todella sympaattisen oloinen ja tykkäsi harjailusta ja rapsutteluista. Joten hyvällä mielellä pääsimme aloittamaan tuntia.
Tunnin teemana olivat pohkeenväistöt ja tasaisen tahdin löytäminen ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä keskityttiin alukai siihen, että hevonen liikkuu kunnollisilla askeleilla eteen, ja että ratsastajan käsi myötää riittävästi. Pirita huomautti tunnin alussa, että oma käteni ei myötää käynnissä kunnolla ja tämä estää Attilaa liikkumasta tasaisesti. Tähän epäkohtaan pyrin sitten pureutumaan tunnin aikana.
Pohkeenväistöjä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Yksinkertainen pohkeenväistö on ollut minulle pitkään jotenkin ongelmallista, sillä väännän ja käännän liikaakin ja istun lopulta kierossa kuin korkkiruuvi. Attilan kanssa tätä oli hyvä harjoitella, sillä kun annoin rauhalliset ja selkeät avut niin se teki hienot väistöt, mutta jos en muistanut istua hiljaa ja suorassa niin tehtävä meni heti huonommin. Huomasin myös, että minulla jäi helposti apu ”päälle”, vaikka väistö oli jo hyvässä vauhdissa. Piritan ohjeistuksella kuitenkin aloin löytää oikeaa tunnetta ja pari väistöpätkää meni hienosti ravissakin.
Tunti meni todella hyvin siinä mieleessä, että ratsastus tuntui hyvältä ja samalla tuntui että jotakin oppia meni oikeasti perillekin, varsinkin kun nämä väistöt olen kokenut hankaliksi. Ratsastuksessa riittää niin paljon opittavaa, että välillä on hyvä saada niitä onnistumisen elämyksiäkin, vaikka sitten ihan pienissä asioissa.
Tunnista kirjoitteli Annamari