Saavuimme tallille ihanan kirkkaassa ja aurinkoisessa syksysäässä. Ensimmäisenä tietysti suuntasimme tutkailemaan listaa, josta löytyivät meille jaetut hevoset ja kaikki tuntuivat olevan suht tyytyväisiä Piritan etukäteen jakamiin hevosiin. Ratsuni oli tällä kertaa minulle uusi tuttavuus Mirja, joka ei pitkään aikaan ollutkaan ollut tunneillamme.
Aloitimme tunnin tuttuun tapaan verryttelemällä hevosia kevyessä ravissa tarkoituksena ratsastaa ne kunnolla eteen ja rennoiksi. Jostakin syystä olin hieman ennakkoluuloinen Mirjaa kohtaan, mutta ennakkoluuloni karisivat jo alkumetreillä, sillä Mirja osoittautui heti alussa erittäin herkäksi ja miellyttäväksi hevoseksi ratsastaa. Varsinainen tehtävämme tunnilla oli hioa laukannostoja käynnistä. Tehtävän tarkoituksena oli tuntea laukannoston oikea ajoitus, eli se hetki, kun sisätakajalka on nousemassa/nousee juuri maasta. Alkukankeutta oli hieman ainakin allekirjoittaneella, mutta pikkuhiljaa nostoista tuli täsmällisempiä, tarkempia ja siistimpiä. Tehtävä vaati sen verran keskittymistä omaan suoritukseen, etten hirveästi ehtinyt muiden menoa tarkkailla. Lopuksi teimme vielä hetken aikaa laukkaa ympyröillä ja tietenkin loppuverryttelimme hevosia kevyessä ravissa. Kohdaltani tunti sujui oikein mukavasti ja Mirjasta taisi tulla yksi suosikeistani! Tunnista kirjoitteli Tanja
0 Comments
Noniin… Hyppytunnit siis takana ja toiveissa oli, että tänne olisi jonkinmoinen kehityskaari kirjoitettavissa… Toisin taisi käydä.
Nyt on pakko mainita ensin, että edellisellä kerralla Likka ja minä saimme oikeasti hyvää palautetta Piritalta: ”Täytyy myöntää, että oli Likalta paras suoritus esteillä, mitä olen nähnyt.” Kerron tämän siis siksi, ettei jää ihan noloa kuvaa allekirjoittaneesta… Viimeiselle estetunnille saapuessani sain tietää, että Likalla oli jalka kipeänä, joten joutuisin vaihtamaan hevosta. Menisin Ellillä. Vähän alkoi arvelluttamaan, riittäisivätkö istunnalliset taitoni sen kanssa. Muistissa oli kuitenkin ensimmäinen hyppytuntimme, jolloin kävi ilmi, kuinka herkkä se on esteillä suustaan. Minua huomattavasti kokeneemmalla ratsastajallakin oli aluksi hieman vaikeuksia saada tammaa esteen yli. Sainkin pian huomata, että hyppääminen ei ollut ihan helppoa. Elliä piti ratsastaa lähes löysin ohjin ja käyttää vain istuntaa ja pohjeapuja. Tämä oli minulle uutta ja vaikeaa. Samalla sain karvaan muistutuksen siitä, kuinka paljon nojaudun vain ohjasapujen käyttöön. Minulla ei meinannut usko riittää siihen, että Elli oikeasti kääntyisi laukassa pelkkien pohjeapujen toimesta. Tai siihen, että epäröityään vielä pari metriä ennen estettä Elli todella hyppäisi, joten muutaman kerran siinä vaiheessa käänsin itse pois esteeltä. Ei ollenkaan fiksua, tiedän kyllä. Saimme kuitenkin kieltojen ja kaiken räpellykseni lomassa muutaman hypynkin aikaan. Tosin ne eivät olleet ollenkaan kauniita, vaan lähinnä paikaltaan tehtyjä loikkia. ”Olisitte päässeet tuolla jo vesiesteen yli.” oli jonkun kommentti yhdestä esityksestämme… Okserilla käänsin taas pois ja sanoin Piritalle, että oma rohkeus meinaa loppua. ”Hyppäät vielä jonkun esteen, ei ole pakko mennä okseria, valitse vaikka joku pienempi.” Ajattelin, että ”Perhana, hyppään vielä sen okserin!” Keskityin todella ajamaan pohkeilla määrätietoisesti ja menemään esteestä yli. Ja se onnistui! Ei kauniisti, mutta kuitenkin pääsimme yli. Se saikin riittää meille niiltä osin. Muut hyppäsivät vielä pienen radan läpi. Tietysti harmitti, etten päässyt sitä kokeilemaan, mutta taitoni ja henkinen kanttini eivät olisi siihen enää siinä vaiheessa riittäneet. Loppuverruttely-ympyrällä olin kuitenkin jo jopa tyytyväinen itseeni, koska sain Ellin kulkemaan taipuneena ympyrällä –löysin ohjin! Tällainen tuntuma olisi tietysti ollut hyvä olla ennen hyppäämistä, mutta en osannut sellaista hakea. Loppujen lopuksi hyödyin tästä tunnista ehkä enemmän, kuin mitä olisin hyötynyt Likan kanssa nätisti sujuneesta ratsastuksesta. Vaikka olenkin ratsastanut paljon, se on ollut lähinnä maasto- ja vaellusratsastelua ja vain pari vuotta tuntiratsastusta. Ja siitäkin on kuusi vuotta aikaa… Eli paljon koin uutta ja toivottavasti kehityin ratsastajana. Tunnista kirjoitteli Laura Syksyn kolmannella tunnilla pääsimme hyppäämään. Monia jännitti etukäteen tuleva koitos. Tiesimme etukäteen, että menisimme kaikki kolme hyppytuntia samalla hevosella, joten innolla ja jännityksellä menimme katsomaan ”Kuka Kenellekin” –listaa. Oma iloni oli suuri, kun sain tietää, että minulle oli valittu suomenhevonen Likka. En ollut aikaisemmilla -kahdella- tunnillani Primuksessa päässyt suokin selkään, joten valinta oli oikein mieluinen.
Tunnin aloittava komento ”Estejalustimet!” aiheutti muutamia naurahduksia: Kuulemani mukaan viime kerralla keväällä asia ei ollut ihan heti Troijalaisilta onnistunut, joten heitä oli ohjattu harjoituksella, johon liittyi ainakin Erittäin lyhyet jalustimet….. Lähdimme hakemaan tuntumaa kevyeen istuntaan ravissa. Ylitimme kaksi puomia, joiden väli piti pysyä kevyessä istunnassa. Kummallisen paljon se takamus tuntui alkuun taas painavan. Tsemppaamalla kuitenkin kaikki löysivät edes kohtuullisen (ei nyt ekalla hyppytunnilla voi ihmeitä vaatia) tasapainon, ja pääsimme siirtymään eteenpäin. Sitten pääsimme tositoimiin: Puomi ja este ravilla. Puomilla kevyeen istuntaan ja yli! Troijalaisten tasapaino ei kuitenkaan ollut vielä aivan kunnossa, ja pian saimmekin komennon ”Kaikki pitää harjasta kiinni hypyssä!” Näin varmistettiin, ettemme häiritse heppoja hypyissä kiskomalla suusta. Pian saimme jopa kehuja! Lopuksi hyppäsimme kaksi perättäistä estettä laukassa. Muutamaa kieltäytymistä, väärää laukkaa, suusta kiskaisua ja muita kömmähdyksiä lukuunottamatta syksyn ensimmäinen hyppytuntimme meni hienosti. Saimme kuitenkin tosiaan myös hyvää palautetta! Tunnelma oli yleisesti tyytyväinen tunnin jälkeen, eikä ensi kerta jännitä varmastikaan yhtä paljon. Tunnista kirjoitteli Laura Syyskauden ensimmäinen kerta lähti käyntiin jakamalla hevoset Kikan opastuksella. Sain ratsukseni tutun tapauksen: hieman vallattoman, mutta erittäin sympaattisen andalusialaisen nuorikon Jardineron. Alkuverryttelimme hevosia itsenäisesti. Jardinero oli ollut edellisenä päivänä vapaalla ja tarvitsi hieman muistutusta miten päin kulkea ja missä tempossa, mutta sen jälkeen kulki ihan kauniisti.
Harjoittelimme lähinnä oikean tahdin löytymistä ja säilymistä sekä käynnissä hieman askellajin lyhentämistä ja kokoamista. Jardineron kanssa ongelma oli lähinnä päinvastainen, se mielellään liikkui hieman liiankin lyhyenä ja jännittyneenä, mutta tunnin kuluessa hakeutui jo mukavasti hieman rennompaan ja pidempään muotoon. Kikka painotti erityisesti oikean tunteen löytämistä ja liikkeiden valmistelua. Lopuksi teimme vielä laukkatyöskentelyä pääty-ympyröillä, joka näytti sujuvan kaikilta hyvin ja Kikka oli meihin tunnin jälkeen tyytyväinen. Tunnin päättyessä mietimme vielä ideoita syksykauden tunneille, esteillekin päästään varmaankin lähiaikoina, sitä innolla odotellessa! Tunnista kirjoitteli Tanja Pääsimme lähtemään Tiinan kyydillä hyvissä ajoin ja ruuhkasta huolimatta olimme tallilla reilusti ajoissa. Meitä olikin nyt paikalla normaalia pienempi porukka. Tällä kertaa ratsuni oli pienikokoinen arabi Veli, jolla olin mennyt jo ensimmäisellä kesätunnilla. Tiina pääsi jatkamaan andalusialaisella komistuksella jota jo viime tunnilla ehti kokeilla. Joitakin minulle uusia hevosiakin oli tunnilla, mutta en nyt muista niiden nimiä.
Aluksi tietysti verryteltiin ja pysähdysten, ympyröiden yms. avulla pyrittiin ratsastamaan hevoset avuille. Veli tuntui tällä kertaa tasaisemmalta kuin viimeksi, mutta voi kyllä olla että itsekin olin nyt rennompi kuin viime kerralla. Tiina pääsi käyntitaukojen aikana kokeilemaan andalusialaisen kanssa passagea ja espanjalaista käyntiä. Parhaiten tunnista jäi mieleen tehtävä, jolla mentiin kolmikaarista kiemurauraa niin, että keskimmäinen kaari tuli mennä laukassa ja siirtymiset ajoittaa kaarien keskelle. Ensimmäiset yritykset menivät vähän miten sattuu, jännitin kai itse nostoja ja sen seurauksena Veli sitten kiikutti minua arabilaukassa puoli kenttää. Mutta saatiinpa silti tällekin tehtävälle onnistuneitakin suorituksia kun vähän ehdin rauhoittua ja valmistella laukan oikein. Mitä nyt tunnin jälkeen vähän juteltiin, niin kaikki vaikuttivat ihan tyytyväisiltä tuntiin ja ratsuihinsa. Myös uusia hevosia on kuulemma tulossa ja uteliaisuudella jäämme odottamaan, millaisia tuttavuuksia ne ovat. Tunnista kirjoitteli Annamari Tallille saavuttuani oli hevoslistan edessä jo varsinainen torikokous. Olin ajatellut meneväni Hatulla toisen kerran peräkkäin, koska ainahan se on helpompi mennä toistamiseen samalla. Kuitenkin listalta ei kukaan halunnut Kikan Ekiä. Ilmeisesti sillä on mainetta hieman hankalampana ratsastettavana. Päätin sitten ”uhrautua” ja kokeilla. Voin sanoa etten joutunut katumaan…
Tuntia meille poikkeuksellisesti piti Kikka. Ajattelin että häneltä ainakin tulee hyviä neuvoja nimenomaan tämän hevosen ratsastamiseen. Heti alusta Eki tuntui varsin virkeältä. Ensimmäisen ravipätkän alussa olivat jarrut hieman hukassa mutta alun jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Haimme tasaista rytmiä raviin ja mietimme yhteistyötä hevosen kanssa. Käyntityöskentelynä meillä oli pohkeenväistöjä. Ennen harjoitusta Kikka kyseli meiltä mitään hyvään pohkeenväistöön kuuluu. Kaikki vastaistailivat kunnes kukaan ei keksinyt mitään. Mitä Mintulle nyt tuli mieleen, että olisi hyvä jos hevonen väistäisi. Laukkatyösketelyä meillä oli kahdella ympyrällä. Tavoittelimme tasaista rytmiä laskemalla laukkaa. Jälleen oli Ekillä meno päällä mutta ylimääräisen laukkavoltin jälkeen se katsoi helpommaksi lönkötellä ympyrällä. Ei se ole vaikea hevonen, jos haluaa ratsastaa perusjuttuja. Jos taas haluaisi sen kulkevan muodossa ja tekevän asiat säntillisesti, niin no se on jo eri ratsastajan homma. Lopputunnista seurasi vielä yllätys. Kikka antoi minun Ekillä ja Mintun Donilla kokeilla piaffia, toki Kikan avustuksella. Olihan se aika makea hetki tällaiselle tuntiratsastajalle, joka ei ole koskaan tainnut edes istua sellaisen hevosen selässä jolle tuota olisi opetettu. Ekikin kuumui siihen tahtiin, että oli varsin hyvä, että Kikka oli pitämässä kiinni. Donille asia oli ilmeisesti vieraampi ja siksi taisi sieltä levaden alkeitakin näkyä. Hymy oli kuitenkin taattu molemmille ratsastajille. Tunnin jälkeeen esittelimme Kikalle Gaudeamus Grand Prixissä voittamamme kiertopalkinnon ja annoimme kuohuviinipullon Piritalle vietäväksi. Juttelimme myös mahdollisuudesta järjestää kisat ensi vuonna Primuksella. Kikka tuntui olevan kiinnostunut, kunhan vain järkkäämme niistä ennenkuulumattoman hyvät bileet. Järjestämisestä kiinnostuneet voivat muuten ilmoittautua Kanervalle. Tunnista kirjoitteli Tiina Ehdin tunnille niukin naukin myöhästyttyäni junasta – onneksi kyytini eli Kanerva vielä odotteli asemalla kun saavuin. Kaiken tohinan jälkeen toivoin ratsukseni jotain rauhallista ja rentouttavaa tapausta. Juuri sopivaksi osoittautui pienikokoinen Elli-tamma, joka oli harjaillessakin seurallinen ja symppiksen oloinen.
Päivän tehtävissä keskityttiin asetukseen, taivutukseen ja suoristamiseen, joita työstettiin volteilla ja kiemuraurilla käynnissä ja ravissa. Elli oli mukava ratsastaa, vaikka sinänsä yksinkertaisissa tehtävissä olikin minulle ihan riittävästi haastetta eivätkä taivutukset ensi alkuun oikein menneet läpi. Tyypillistä kyllä, vasta juuri muutama minuutti ennen loppuverkkoja meno alkoi tuntua paljon paremmalta ja Elli myötäsi ja taipui viimeisillä volteilla oikein kivasti. Minun ratsastustaidoillani tämä tuntui jo varsin hyvältä saavutukselta. Olin niin keskittynyt omiin tekemisiini, etten oikein seuraillut, miten muilla sujui – ainakin kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä tälläkin kertaa ja kesätuntejakin varailtiin tunnin jälkeen. Tunnista tällä kertaa kirjoitteli Annamari Suunniteltu tunti kentällä vaihtui tihkusateen myötä maneesin kuivuuteen. Sinne kokosimme neljän esteen pikkuisen radan. Tunti aloitettiin ylittämällä ravissa tolppien välissä makaavat maapuomit, siitä puomeja nostettiin ylemmäs ja askellaji vaihtui laukaksi. Aloitimme yksittäisillä esteillä ja kahden esteen suoralla, joilla oli suhteutettu väli. Aluksi (osalla) oli ilmassa pientä neuvottelua tai horjumista. Koska ratsumme olivat kuitenkin kovin halukkaita ylittämään esteet, vieläpä jalosti ratsastajat selässä, onnistui neljän esteen rata kaikilta hyvällä tai vielä korkeammalla korkeudella ihan mallikkaasti.
Osa meistä oli hypännyt enemmän, osa vähemmän. Itse olen esteitä vain vähän harrastanut ja niistäkin tunneista on aikaa. Niinpä olin oikein tyytyväinen suoritukseeni Emmyn kanssa – alun jännitys vaihtui suorastaan innostukseen, hevonen pysyi käsissä vaikka annoinkin sen kerätä vauhtia ja esteen ohi mentiin vain kerran, oman hitauteni vuoksi. Luulen, että saatoin kerran vaihtaa laukankin melkein lennossa enkä ravin kautta… JA esteet oli taas korkeampia kuin ikinä, tässähän ylittää omia henkilökohtaisia ennätyksiään oikein rytinällä. Jälkipuinnin perusteella muutkin olivat tyytyväisiä, yhdellä kesti nilkka, toinen selvisi jännittävästä hevosesta, kolmas sai ylityksistä neuvottelevan hevosen nätisti yli vaikka ratsastustaukoa olikin kertynyt, neljäs uskaltautuu nyt hyvin mielin edustamaan Troijaa kisoihin ja viides oli muuten vain iloinen! Että hyvillä fiiliksillä taas seuraavalle kerralle! =) Loikkien lumoissa, Kanerva Tarkoitukseni ei ollut valita estetuntia tutustumiskerraksi Primus-tallilla, mutta lähdin mukaan koska ryhmään tarvittiin täydennystä. No, nyt sitten mentiinkin vain puomeja ja yhtä estettä (joka oli pieni tai hieman isompi ratsukosta riippuen), ja varsinaisella esteradalla hypitään vasta ensi viikolla.
Kuuden hengen ryhmästämme olin kokemattomin vain vuoden ratsastuskoulukokemuksellani, vaan eipä tuo tuntunut ketään haittaavan: tunnilla jokainen tekee juttuja rauhassa oman tasonsa mukaan itselleen sopivalla ratsulla. Oma ratsuni oli Likka, joka on vallan söpö karvapalleroinen. Ilmeisestikin Likka on pomminvarma polle kokemattomallekin kyytiläiselle, mutta minusta hän vaikutti kovin reippaalta verrattuna tuttuihin opetushevosiin vakkaritallillani. Tämä eka kerta menikin osaltani uutta paikkaa ja vieraita ratsuja ihmetellessä, ja siinä sivussa sitten yritin vähän ratsastaakin. Eli siis puomeja mentiin ravissa, ja kevyttä istuntaa harjoiteltiin. Saimme myös treenata jalustinhihnojen varassa seisomista, mikä taisi mennä kaikilta ihan mallikkaasti vaikka pientä kremppaa valiteltiinkin. Uuteen talliin tutustuminen kävi helposti troijalaisten kivassa seurassa, ja autokyyditkin juna-asemalta tallille järjestyivät sopivasti – yksin ei Oittaalle olisi ehkä tullut lähdettyä. Toukokuussa palaan remmiin vielä kaksi kertaa. Mukavaa estetuntia kaikille ensi maanantaina! Tunnista tällä kertaa kirjoitteli Hanna Troijan kuudes oma tunti, aurinkoisena pääsiäismaanantaina. Mukana oli kolme uutta ihmistä, joista yksi oli pitkään ratsastuksesta taukoillut ja toinen edusti Troijan lännenjaostoa.
Jaoimme hevoset itsellemme Piritan avulla. Tiina innostui kokeilemaan pienen pientä Robin Hoodia, Minttu sai alleen tallin kalleimman yksityisen hevosen (huh, onneksi en minä, paine olisi ollut sietämätön =). Muutoin mukana oli tuttuja hevosia. Itse pähkäilin valintaa pitkään ennen kuin rohkaisin mieleni – uskaltauduin valitsemaan Mirjan. Ei siinä muuten mitään, mutta se on niin mahdottoman I-S-O. Se ihan tosi ON, vaikka kuulinkin jonkun etäisen äänen vakuuttavan sen olevan ihan normaalin kokoinen hevonen… Olin mielestäni jo selkeästi voiton puolella, kun yletyin satuloimaan hevosen. Selkään pääsin myös (jakkaralta). Minttu oli kehunut penkkiä ja kyllä vain, takapuoli tuntui jotenkin sulautuvan siihen koulusatulaan! Tunnilla harjoiteltiin mm. pysähdyksiä ja sitä varten jouduin väkisinkin kokeilemaan harjoitusravia. Sekin onnistui, ajatella! Ajoittain jopa niin, että saatoin kuvitella näyttäväni ihan oikealta ratsastajalta. Ja laukka oli miellyttävää sekin. Jihaa! Muutama tunti ratsastuksen jälkeen olen vielä ihan intona ja suorastaan rakastunut ratsuuni. Jos nyt ei ihan kisakentille Mirjan kanssa olisikaan asiaa, niin ainakin olen ratsastanut isommalla hevosella kuin ikinä ja tuntenut oloni sen selässä miellyttäväksi. Tästä se on hyvä jatkaa. Itsensä voittaneena, Kanerva |
Arkisto
May 2021
Kategoriat
All
|