Ratsastustunti 8.10.2007

Maanantaina saimme tuta yhden ensimmäisistä syksyn kirpeistä ilmoista, ja siksi ratsastimme tuntimme maneesin lämmössä. Ihmeellistä kyllä, tallille meno jännittää ainakin minua joka kerta samalla tavalla (vaikka 20 vuotta onkin jo tullut hevosteltua), ja varsinkin se, minkä hevosen sillä kertaa saankaan. Täksi maanantaiksi minulle valikoitui iso Walter, jonka kanssa olin jo ratsastanut kerran aikaisemminkin.
Lievin ennakkoluuloin kipusin jakkaran päältä Walterin selkään. Viimeksi tunsin itseni siellä nimittäin pieneksi kärpäseksi, hyvä kun jalat ylettyivät satulan siipien yli kylkiin asti…mitään muutosta jalkojeni pituudessa ei ikävä kyllä nytkään ollut tapahtunut, mutta Walter on joka tapauksessa miellyttävä ratsastaa, niin isoille kuin pienillekin ihmisille. Välillä tuntui, etten saa hevosta edes asettumaan tai pysähtymään, mutta toisaalta taas ajoittain Walter yllätti herkkyydellään ja kuuliaisuudellaan.
Teimme simppeleitä harjoituksia, jotka eivät kuitenkaan heti alkuun onnistuneet minulta kovin hyvin. Kevyessä ravissa lämmittelimme hevosia loivilla kaarteilla. Ulkotuen vaihtaminen ja hevosen asettaminen sekä taivuttaminen oli yllättävän haasteellista. Tuntui, että maneesin seinät tulivat aivan liian nopeasti vastaan! Sen jälkeen jatkoimme viime tuntien malliin samalla laukkateemalla. Tällä kertaa laukat piti nostaa harjoitusravista suoralla hevosella kentän keskeltä. Melko haasteellista taas! Ensimmäiset kerrat nostin väärää laukkaa ja Walter kiemurteli minne sattui, mutta sitten tuntui, että kun Walter pääsi jyvälle harjoituksesta, ei minun enää tarvinnutkaan tehdä mitään. Kiitos fiksuille hevosille ratsastajien virheiden korjaamisesta! Ennakointia tai ei, loppupään laukannostot alkoivat vähitellen parantua ja Walter rentoutua.
Seuraava tunti itselläni on vasta noin kuukauden päästä. Sitä odotellessa!
Tunnista kirjoitteli Tintti