CR-tunnit Aktiivitallilla: Oppimispäiväkirja 14.1.2010 Torstai klo 20-21

Sain hevoseksi reippaan rautiaan suokin Blondin, joka osoittautui aivan ihanaksi ratsuksi. Ensimmäinen tunti harjoiteltiin yksin omaan käynnissä. Se tuntui kuitenkin ihan riittävältä haasteelta, koska uutta asiaa ja ajateltavaa tuli valtavan paljon. Opettaja Tiina käski asennoitua tällä kuuden tunnin kurssilla hevosiin lähinnä istuimina, eikä niinkään stressaamaan siitä, miten hevoset kulkevat. Se oli myös hyvä, koska oman kropan ja liikkeiden tarkkailussa oli ihan riittävästi aivotoimintaa.

Ensimmäisenä lähdettiin etsimään istuinluita. Muistin lukeneeni aiemmin, että istuinluiden tulisi osoittaa suoraan alaspäin, jotta ranka olisi suorassa. Tiina käski etsimään istuinluiden eteen ja taakse astelevan liikkeen ja tunnustelemaan, astuuko jompi kumpi istuinluu pienemmän askelen. Ajatus istuinluiden kävelevästä liikkeestä oli todella havainnollistava. Tässä vaiheessa en osaa sanoa, oliko kyse oman kropan vai hevosen vinoudesta, mutta vasen istuinluu oli selkeästi laiskempi ja sen liikettä täytyi tietoisesti pidentää. Tähän liitettiin vielä ajatus eteen liikkuvan istuinluun vastakkaisen jalan ja polven liukumisesta alaspäin. Tiina kuvasi tätä liikettä takaperin polkemiseksi pyörällä. Tämä mielikuva ei kuitenkaan auennut ihan kunnolla, vaikka tunsin liikkeen löytäväni. Liike tuntui kuitenkin enemmänkin eteenpäin polkemiselta. Istuinluiden askelien pidentämistä ja lyhentämistä käytettiin sitten hyödyksi kun yritettiin saada hevosta pidentämään tai lyhentämään askelta. Olin ainakin luulevinani, että Blondi reagoi liikkeeseen, mutta istunnalla hidastaminen on aina ollut henkilökohtaisesti minulle vaikea asia.

Seuraavaksi käänsimme hevosia volteille ja kiemuroille istunnan avulla. Tässä Tiina opetti meille cr-käsitteen energian keskipisteestä pyytämällä meitä kuvittelemaan, että vatsamme ja lantiomme kohdalla on otsalamppu, joka koko ajan näyttää siihen suuntaan, mihin ollaan menossa ja halutaan mennä. Tämä mielikuva oli ainakin itselleni erinomainen. Totesinkin Tiinalle, että ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui siltä, että hevonen kuunteli ajatuksiani.
Tiina neuvoi vielä tekemään käännöksiä siten, että kääntävän puolen käsi ja jalka irtoavat ja aukeavat hieman, kun ulkopuolen käsi ja jalka tiivistyvät lähemmäs hevosta ja sulkeutuvat. Neuvo tuntui toimivalta, ikään kuin jokin olisi jälleen loksahtanut kohdalleen ajatuksissani.

Itse kärsin kuitenkin yläselän kipeytymisestä, mikä epäilemättä johtuu väärästä käsien/hartioiden asennosta. Tämä ongelma liittyy kohdallani myös sopivan ohjasotteen löytämisen vaikeuteen. Käsittelimme lyhyesti käsien asentoa kun Tiina neuvoi kuvittelemaan, että kannamme käsissämme painavaa kiveä. Sillä tavalla kädet asettuvat juuri oikealle etäisyydelle vartalosta. Huomasin, että pelkään jatkuvasti pitäväni ohjasotteen liian kireällä, minkä seurauksena tarjoan käsiäni liian eteen, mikä seurauksena yläselkäni jännittyy. Ikävä probleema, mihin kiviajattelu tarjosi näkökulmaa, muttei ainakaan toistaiseksi kuitenkaan toimivaa ratkaisua. Toivonkin, että pääsen oppimaan oikean käsien asennon, yläkropan ja hartioiden rentouttamisen ja juuri sen sopivan ohjastuntuman.

Kirjoittanut Nea