Hestbakkin maasto 5.12.2009

Troijan pikkujouluratsastuksista 2009 järjestyksessä kolmas! Olimme Erikan kanssa paikalla Lohjalla melkein tuntia ennen ratsastuksen alkua, mikä olikin hyvä, sillä toinen autollinen eksyi matkalla ja myöhästyi melko paljon. Heitä odotellessa haimme kooltaan (muttei toki mieleltään) pienet ratsumme ulkoa ja harjasimme pahimmat kurat talvikarvasta irti.
​Troijan toukokuisen Islannin reissun jälkeen oli kotoisaa ja ihanaa palata taas issikan selkään. Ratsuni oli nimeltään Bofi, muita mukaan lähtijöitä olivat ainakin Hrókur, Fjalar, Siglir ja Tvistur. Bofi tölttäsi helposti, mutta oli kohtalaisen hidas varsinkin alkureissusta, joten ravailin myös paljon. Ravia olikin hauska mennä, ratsu oli vahva ja lisäykset upeita =) Parhaiten vauhtia hevoseen sai maiskuttamalla, mikä toimikin kuin pohjeapu ikään, täsmällisesti ja tehokkaasti.

Osittain metsätiet olivat hieman pehmeitä, mutta eipä tuo juuri ratsujamme hidastanut. En halua vähätellä issikoita millään tavalla, mutta en ollut ainoa joka hihitteli katketakseen, kun tiukan kurvin jälkeen edessä nousi ensimmäinen perinteinen laukkamäki ja ratsumme sinkosivat kuin ammuttuina mäkeä ylös. Tuntemattomilla isohevosilla moinen sinkoaminen olisi voinut ehkä vähän hirvittääkin, mutta issikoilla se oli yksinomaan hauskaa ja suloista!  Äh, pyydän nyt anteeksi kaikilta  islanninhevosilta, loppukirjoituksessa en aio enää kutsua teitä söpöiksi, ihanan karvaisiksi palleroiksi…
Maasto oli vaihtelevaa, sammalen peittämiä metsäteitä, sänkipeltoa ja hiekkateitä. Matkalla nähtiin metsään haudattuja jokamiesluokan autonromuja varmaankin kolmen vuosikymmenen takaa, naavaa kuusessa, peuroja, ihmeellisiä jäätyneitä lammikoita.. Ihmisiä tai hengissä olevia autoja tai mitään muutakaan elonmerkkiä emme nähneet, talot olivat pimeinä ja pihat hiljaisia kuin katastrofielokuvan lavasteissa.
Hestbakkin maastoreitti oli täydellinen, hevoset ihan supermukavia ja kaikki muutenkin hyvin, joten tänne(kin) olisi mukava vielä palata! Kiitos matkaseurasta matkaseuralleni.