Tunti 3.12.2007

Pitkä andalusialaisputkeni katkesi, kun Jardinero ei tullutkaan tunnillemme. Lähdin rohkeasti kokeilemaan vähän vastakkaisen tyylin tammaa eli Mirjaa. Tunti aloitettiin reippaalla alkuravilla, jossa oli tarkoitus saada hevoset tuntumalle ja vastaamaan apuihin.
Kesällä Mirja oli minulle jonkinlainen itseni ylitys, kun pysyin sen selässä jalustimitta harjoitusravissa ja laukassa (ja kun ylipäänsä pääsin sen selkään). Tänään järkytys oli melko suuri, sillä tamman koivet tuntuivat kauhovan kaikki ihan omiin ilmansuuntiinsa, jotenkin epätahtisesti eikä myötäystä oikein tullut. Apua, ei se tämmöistä ollut viimeksi! Syksy tasaisten ja ihanien miesten selässä kostautui nyt sitten urakalla…
En edes muista enää mitä tehtiin, laukkaa nostettiin ainakin. Kaikki olisi voinut mennä paremmin, jos olisin muistanut ottaa sen jo monesti löysäksi todetun keskivartaloni hallintaan. Ihan kuin olisin luvannut ennenkin skarpata tässä asiassa.. Epäonnistumiseni ei ollut mitenkään katastrofaalinen, mutta harmittava =) Hitsi, ensi kerralla uusiksi.
Tunnista kirjoitteli Kanerva