Yleisleirillä Jutan tallilla 14.-16.1.2011

Pitkän odotuksen jälkeen suuntasimme jälleen kerran Jutan tallille Ylöjärvelle, nyt oli vuorossa maastoesteiden sijaan yleisleiri. Tällä kertaa majoituimme oman mukavuudenhalumme vuoksi Tampereelle Omenahotelliin, ja oli kyllä kieltämättä hieman omituista käydä tallilla vain ratsastamassa kuin aiemmin oli tottunut olemaan pihapiirissä koko leirin ajan.

Saavuimme Tampereelle perjantaina iltapäivällä, ja suuntasimme illansuussa kohti tallia. Hevoset oli jännityk-sen minimoimiseksi jaettu jo etukäteen, ja jatkoimmekin samoilla hevosilla kuin edellisen leirin: Ellu – Allu, Hanna- Corde, Tiia – Ebony, Veera – Humma ja Riina – Bambi. Kaikki ratsumme olivat jo valmiina tunnilla ma-neesissa, ja suunnistimmekin sinne katselemaan – tai ainakin yritimme. Maneesin ovi vei lähes suoraan uralle, eikä kukaan uskaltanut mennä avaamaan sitä kesken tunnin (koska niin ei vaan saa tehdä!). Näinpä tyydyimme siis hihittelemään ulkona, kunnes Ellu rohkaistui sen verran että johdatti meidät sisälle. (Jatkoa varten saimme ohjeistuksen, että kunhan huutelee ”tädit tulee” niin saa marssia sisään koska vaan ;))

Ensimmäisellä tunnilla palauttelimme mieleen heppojen käyttöohjeita, ja pääteemana oli kääntäminen, jota treenasimme ”Kyran salmiakin” avulla. Teimme tätä kuviota kaikissa askellajeissa, ja Jutta tuntui olevan mel-koisen tyytyväinen kaikkien suorituksiin ja siihen miten saimme hevoset kulkemaan. Ainakin allekirjoittaneelle mahtui sekaan myös niitä epäonnistuneita suorituksia, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin melko onnistunut olo – on se vaan niin hieno tunne kun hevosen saa oikeasti vastaamaan apuihin  Suurin osa taisikin mm. saada laukassa aikaan lähes puolipiruetin.

Lauantaina jatkettiin harjoituksia toisella koulutunnilla pienen shoppailureissun jälkeen. Tällä kertaa teimme harjoitusta, jossa tulimme vaihtoehtoisesti voltin tai avotaivutuksen jälkeen lävistäjää pitkin ensin sulkutaivu-tusta noin puoleen väliin saakka, ja ratsastettiin loppu avotaivutuksessa. Tätä harjoitusta tehtiin vain ravissa ja laukassa. Itselläni oli alkuun hieman vaikeuksia siirtymisessä sulkutaivutuksesta avoon, yritin tehdä ihan liikaa ja lopputulos ei ollut järin kehuttava. Kun ymmärsin että oikeasti avuissa tapahtuva muutos on hyvin pieni, ei tarvitse alkaa nykertämään hirveästi ja vääntämään itseään mutkalle, alkoi sujua huomattavasti paremmin (ja helpommin!). Sain myös jälleen kerran palautetta siitä, että meinaan itse kallistua hieman liikaa liikkeen suuntaan. Tämäkin on helppo korjata aina kun sen muistaa, mutta heti kun ajatus karkaa,huomaa sitä könöttävänsä niin kuin aina ennenkin… Jutta tuntui kuitenkin (kaikesta huolimatta) olevan melko tyytyväinen suorituksiimme, ja sanoikin että näillä suorituksilla meille olisi kaikille voinut kouluradallakin antaa yläarvoiset numerot.

Hetken hengähdystauon jälkeen siirryttiin rataesteiden pariin. Suurin haaste oli taas kerran radan rakentami-nen piirroksen perusteella, mutta kunnialla selvisimme siitäkin (pienen esteiden paikan siirtelyn jälkeen). Rataamme kuului 7 estettä, joista yksi oli sarja. Jutan ohjeiden mukaisesti verryttelimme hevoset niin että saimme ne liikkumaan kunnolla eteen; ei siis kiitolaukkaa ympäri maneesia pitkällä hevosella, vaan ratsastusta niin että ohjalle tulee painetta. Tämä helpottikin hyppäämistä kummasti! Keskityimme tällä tunnilla vain yksittäisiin tehtäviin niin että saimme hypättyä läpi kaikki rataan kuuluvat esteet. Itse en aluksi meinannut ymmärtää miten paljon pohjetta Bambi rataesteillä tarvitsee ja saimmekin aikaan jo yhden kiellon. Menin lankaan kun hevonen näennäisesti liikkui eteen hyvin ja kuvittelin että tämähän sujuu itsestään, mutta kun tajusin ottaa jalan kunnolla mukaan, alkoi hypytkin sujua. Muillakaan ei näyttänyt olevan mitään suuria vaikeuksia, ainoastaan Hannan Korppu oli silminnähden järkyttynyt kun joutui hyppäämään hirveän pelottavan sinisen okserin yli, mutta onneksi Hannalla on kova ääni.

Sunnuntaina jatkoimme rataesteteemaa, ja hyppäsimme alkuun taas erilaisia tehtäviä radan esteistä. Loppuun saimme vielä hypätä radan kokonaisuudessaan, ja haastavuuden lisäämiseksi olosuhteet tehtiin kilpailumaisiksi poistamalla muut hevoset radalta suorituksen ajaksi. Veeran Humma aiheutti kaikille sydämentykytyksiä intoutumalla touhusta niin paljon että jarrut hävisivät kokonaan, ja pysäytysyrityksen päätteeksi Veera ja ratsu jatkoivat matkaa eri suuntiin. Onneksi tässä ei kuitenkaan käynyt pahemmin vaikka tilanne hurjalta näyttikin! Muut saivat radan hypättyä läpi kohtuullisen kunnialla, vaikka ainakin itse yllätyin siitä miten erilaiselta Bambi tuntui ”harjoituksiin” verrattuna. Alkurata meni meidän osaltamme vähän penkin alle kun ratsastajalla oli turhan pitkät piuhat eikä ratsastustapaa saanutkaan ihan heti muutettua hevosen käytöksen mukaiseksi, mutta onneksi suoritus parani loppua kohden niin että päällimmäiseksi jäi kuitenkin positiiviset tuntemukset.

Viimeisellä leiritunnilla palattiin taas kouluratsastuksen pariin, tällä kertaa vain neljän ratsastajan voimin kun Veera paranteli edellisellä tunnilla saamiaan kolhuja. Tunnin teemana oli vastalaukka, mikä oli ainakin allekir-joittaneelle kaikista vaikein viikonlopun teemoista. Osasyynä oli varmasti se että Bambi jännittyi tästä harjoituksesta todella paljon, odotti kuulemma laukanvaihtoja niin innoissaan, ja kieltämättä lähdöt olivat usein aika vauhdikkaita ja mahtuipa sekaan muutama pieni pukittelukin. Alkuun teimme laukkaa lävistäjällä jatkaen sitten uraa pitkin vastalaukassa. Ensimmäiset yritykset päättyivät meillä vaihtoihin, mutta sitten kun sain juonesta kiinni, ei laukka enää vaihtunutkaan, vaikka muuten hevosen jännittyneisyys vähän haittasikin suorituksia. Tätä treenasimme molempiin suuntiin, ja sitten aloimme tehdä loivaa keskihalkaisijalle saakka ulottuvaa 3-kaarista kiemuraa. Alkuun ajattelin itse taas jotain tosi monimutkaista ja tuntui tosi hankalalta ylläpitää laukkaa (ilman vaihtoja) ja kääntää ja taivuttaa hevosta… Muutaman kerran jälkeen alkoi tämäkin jotenkuten sujua, eikä hevonenkaan ollut enää yhtä jännittynyt kun ei menty lävistäjää pitkin. Kuitenkin tunti osoitti taas sen että kyllä tässä treenattavaa vielä on! Loppuun teimme vielä vähän keskiravia lävistäjällä. Itselleni oli tosi hankalaa olla välittämättä siitä että Bambin muoto nousi tässä aika tavalla, ja Jutta saikin useampaan otteeseen huutaa että älä nyt tee mitään vaikka se nouseekin..! Loppuun Bambi tuntuikin sitten tosi kivalta kun sen oli saanut kunnolla eteen ravissakin – tuli sellainen tunne että nyt vois aloittaa sen ratsastamisen…

Kaikin puolin leirimme oli todella onnistunut, ja kotiinpäin matkasikin melkoisen tyytyväisiä ratsastajia  On se vaan niin kivaa päästä välillä tekemään vähän vaikeampiakin asioita koulupuolella, ja huomata että taidot jopa riittävät niistä suoriutumiseen.

Kuvassa Hanna ja Korppu, Tiia ja Ebony, Ellu ja Allu sekä Riina ja Bambi. Kuvasta puuttuu kameran takana ollut Veera sekä ratsu Humma.

Kirjoittanut Riina