Akateemisten ratsastusseurojen mestaruudet ratkottiin perjantaina 27.9. Gaudeamus Grand Prix -kilpailuissa Vihdin ratsutallilla. Mestaruus ratkaistiin koulu- ja esteratsastuksen yhdistelmäkilpailuna. Tänä vuonna voittoa tavoitteli seitsemän joukkuetta. Joukkuekilpailun voittoon ratsasti Helsingin yliopiston Troijan hevonen.

​Kaikkiaan kilpailussa oli mukana seitsemän joukkuetta ja 28 ratsastajaa. Voitokkaan Troijan hevosen lisäksi mestaruudesta kilpailivat Aalto-yliopiston Teekkariratsastajat,  kauppakorkeakoulun KY-Kannus, Lääketieteenkandidaattiseuran Galoppius, Eläinlääketieteen Kandidaattiyhdistys Eqvet,  Tampereen Yliopiston Piffi sekä Lappeenrannan Laukka.

Gaudeamus Grand Prix on leikkimielinen mestaruuskilpailu, jonka historia ulottuu ainakin 90-luvulle asti. Kilpailussa ratsastetaan neljän hengen joukkueissa. Kaksi ratsastajaa osallistuu HeB-tasoiseen kouluratsastusosuuteen, kaksi ratsastaa esteosuuden noin 70 cm tasolla. Kilpailu noudattaa opiskelijoiden SM-, EM-, ja MM-kilpailuiden konseptia, joissa ratsastajat eivät tarvitse omaa hevosta. Ratsuina toimivat ratsastuskoulun tuntihevoset, jotka arvotaan osallistujille.

Edellisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 2011 kaikkien aikojen ensimmäisten opiskelijoiden ratsastuksen Suomen mestaruuskilpailuiden yhteydessä. Perinteiden mukaisesti kilpailuiden järjestelyvuoro siirtyy voittaneelle joukkueelle.

Tämän vuoden kilpailut järjestettiin Vihdin Ratsutallilla. Järjestävinä seuroina toimivat KY-Kannus, Teekkariratsastajat ja Troijan hevonen

Kiitos sponsoreille: HippoSport ja Suomen Ratsastajainliitto
Kiitos Troijan voitokas joukkue!

Kuvat ottanut Satu Pirinen.
Kuvissa esiintyvät: Beata Nilsson ja Laku, Hanna Vikström ja Fido, Noora Turunen ja Kingi sekä Tuuli Pietilä ja Feeri

Eräänä huhtikuisena perjantaina pidettiin perinteeksi tulleet koulukisat Primus tallilla. Ladyryttare-palkinnon saajana minut velvoitettiin kirjaamaan muutama sananen tapahtuneesta.
Tämä kilpailu (tai tarkemmin ottaen varmaankin kilpailuharjoitus) ei ollut minulle ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen.

Ratsuni Sacce oli minulle tuttu, toimihenkilörutiinit ja aikataulutus menivät hyvään malliin. Ainoa, mikä vähän jännitti, oli radan (HeB:0) muistaminen, koska oma erikoisuuteni on poimia pari miinusta radan unohtamisesta. Pientä pohdintaa aiheutti myös yhteistyö Sacen kanssa, sillä aiemmin saman viikon ratsastustunnilla se oli ollut kovin jännittynyt ja pinkeä.

Verryttelyn tavoitteena oli siis saada Sacce lähinnä tasaisesti tuntumalle ja rennoksi. Testata, että keskiaskellajit irtoavat, hevonen kuuntelee ulkopohjetta 10 metrin volteilla ja että jarrut toimivat. Ilman turhia paineita ja jännityksiä. Sacce kulki oikein hyvin, eteni iloisesti ja reippaasti. Jes!

Radalle siirtyessä huomasin, että tuomaripääty oli jännittävä paikka. Yleensä Sacce ei yleisöstä tai muista häiriöistä hötkyile, mutta nyt jostain syystä oli hankalaa saada hevonen rehellisen suorana C-pisteen ohi. Itse rata meni kuitenkin oikein mainiosti kaikilta muilta osin, paitsi tuomarin ohittamisen kannalta. Lisättyyn käyntiin tuli tahtirikko ja oma istunta levisi keskiraveissa, toisaalta koko laukkaohjelma meni mielestäni oikein hienosti. Viimeiselle tuomiolle eli lopputervehdykseen siirryttäessä alkoi jo hymyilyttää, tämähän oli aika hyvä rata! Mielessäni laskeskelin, että noin 60 % voisi olla aika realistinen pistesaalis meille tänään.

Miten sitten kävi? Pisteitä tuli 57,00 %, joka olikin hieman yllätys. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että Sacen ”vanha vaiva” eli kieli ulkona oli vähentänyt lähes jokaisesta tehtävästä pisteitä. Paperissa ei oikeastaan muuta lukenutkaan, kuin että ”kieli ulkona”, ”kieli vilkkuu” tai ”jännittyy”; näistä tehtävistä tuli lähinnä nelosta ja vitosta. Selkään tuntuma oli oikein rento ja mukava, mutta oma käteni ei sittenkään ollut riittävän pehmeä ja tasainen herkkäsuiselle Sacelle, joka purki jännitystään kieltä roikottamalla.
​
Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rataan omalla tasollani. Olen HeC:n tasoinen ratsastaja joka on vasta joitakin HeB:n luokkia pikkuhiljaa kokeillut, joten erityisesti toisesta keskilaukasta ja istunnasta saadut seiskat lämmittivät mieltä. Tällä tuloksella päästiin erittäin tasaisessa luokassa kolmanneksi (viisi osallistujaa, kaksi sijoittui), ja erittäin suureksi yllätyksekseni sain Troijan oman kannustuspalkinnon, Ladyryttaren! Troijalla on ollut jo pitkään tapana antaa tuomarin valita jokin ratsukko, jolle haluaa antaa erityisen palkinnon riippumatta varsinaisesta sijoituksesta. Palkinnon perusteluna oli tällä kertaa hyvä ja päättäväinen ratsastus, jossa valitettavasti piti ottaa hevosen irvistely huomioon pisteitä alentavasti. Oli varsin rohkaisevaa saada kannustavaa palautetta tuomarilta ja tuli tosi hyvä mieli!

Kiitos kaikille kisakumppaneille ja Troijalle sujuvista kisajärjestelyistä! Kisat ovat hieno perinne ja toivottavasti ne jatkuvat vielä pitkään.


Emma N.

Troijan hevonen kävi kesäkuun alussa kokeilemassa kahden ratsastustunnin ja siis yhteensä yhdeksän ratsastajan voimin uutta ratsastuskoulua Itä-Helsingissä. Paikka osoittautui kaikkien mielestä oikein mukavaksi ja idylliseksi. Tallit oli vastikään remontoitu ja uusiin varusteisiinkin oli selvästi investoitu. Hepat laidunsivat tyytyväisenä tarhoissaan, mistä ne haettiin sisälle ennen tuntia harjattavaksi ja satuloitaviksi. Oikein pätevä uusi vaihtoehto siis Itäisen Helsingin ratsastuskoulutarjontaan.
​
Ratsastuskoulun kotisivujen sanoin (http://www.karlvikinratsastuskoulu.fi/):
”Karlvikin Ratsastuskoulu sijaitsee Helsingin Östersundomissa, aikaisemmin Sipooseen kuuluneella alueella. Tarjoamme arkipäivisin tehokkaita pienryhmätunteja aikuisille ja nuorille. Käytössämme on 20 x 40m maneesi sekä 20 x 60m valaistu ulkokenttä. Kartanon ja tallin alueella on mahdollista maastoilla idyllisissä maisemissa. Ratsastustuntimme ovat pienryhmätunteja (max. 6 ratsukkoa). Tunneillamme saat ammattitasoista, kannustavaa ja yksilöllistä ohjausta. Tuntiratsuina toimivat osaavat ja työhönsä motivoituneet isot ponit ja hevoset. Tarjoamme ratsastuksen opetusta kaikentasoisille ratsastajille. Perheen pienimmille ei tällä hetkellä ole tunteja opetushevosten suuren koon vuoksi. Tarjoamme tulevalla syyskaudella ratsastustunteja myös lauantaisin. Karlvikin Ratsastukoulu on SRL hyväksymä ratsastuskoulu, jossa on  koulutettu henkilökunta, toimintaan soveltuvat hevoset ja ponit, turvalliset puitteet sekä kaikki ratsastajat vakuutettuina. ”

Tunnin jälkeen jaettiin Facebookissa lyhyet kommentit fiiliksistä:
Emma: ”Mukava paikka, vastarempatut tilat! Menin Kakku-ponilla, joka oli todella herttainen tapaus. Opetus oli tarkkaa. Tykkäsin! Lisäys: Kakku oli just sopivan eteenpäinpyrkivä ja sillä oli mukavat askeleet. Aluksi oltiin vähän jännittyneitä ja juostiin alta pois, mutta kun yhteinen sävel löytyi, niin oli jo oikein kivaa ja tyytyväistä menoa! Tunnin tehtävinä ravi-käyntisiirtymät, ravi-laukkasiirtymät ja pääty-ympyröitä & 10 m voltteja.”

Hanna: ”Meitä oli siis 5 henkeä mukana tunnilla, ja opettajana toimi Laura Nikkinen. Mulla oli hevosena Zorro, joka oli rautias pv tms. (tunnen yhden just samannäköisen budjonnyn, joten liekö joku vastaava). Hevonen oli kyllä ehkä yksi jäykimmistä ja laiskimmista, joilla on ratsastanut tosi pitkään aikaan. Yhtäkään askelta ei saanut ilmaiseksi, ja heti jos lopetti ratsastamisen tahti hyytyi aivan täysin. Mun oma ratsastus muuttuu tommosilla hitailla hevosilla rumaksi, kun yritän liikaa saada hevosta liikkumaan eteenpäin -> istunta ja kaikki avut kärsii pahemman kerran. Ihan muutama semihyvä hetki, mutta ei niin että oisin lopputunnista voinu sanoa olevani tyytyväinen siihen, miten sain hepan liikkumaan… mutta hyvästä treenistä tunti kyllä kävi! Vatsalihakset sai töitä. Opettaja oli myös mukava ja osaava, ja talli vaikutti muutenkin kivalta. Eikä 30€:n hinta ollut kovin paha.”

Päivi: ”Ihan kiva mesta. Sain vaan liian pienen arabin ja etsin hiki päässä pohkeitani koko tunnin. En löytänyt, vähän kävi sääli heppaa, joka ilmeisesti oli pitkälle koulutettu. Jollain lyhyemmällä tyypillä kenties näppärä peli.”


Laura: ”Itse menin tunnilla Daisylla joka oli sellainen noin 172 cm säkäinen pv-tamma. Kaasu ja jarru löytyi, mutta ratti/ohjaustehosteet oli välillä pois päältä. Eli ihan hyvä oli pähkäillä vaihteeksi hevosen kanssa jolle tää ratsun elämä ei ole niin yksinkertaista ja aina ei kaikenlaisia merkkejä voi ymmärtää. Kivasti meni siis ja vähän ehkä alkoi löytyä sitä oikeinpäin menoakin.. Daisy taisi ollakin näistä meidän tunnilla menneistä ratsuista se vähiten koulutettu vaikka olikin jo kymmenen vee, monet muut menis kait pyhät yrjöt jos pyytää ja ainakin vaihdot. Ope antoi kyllä hyviä neuvoja ja ne auttoi selkeästi oman ratsun ratsastamisen kanssa. Jos itse asuisin lähempänä, voisin hyvin kuvitella käyväni tuolla kursseilla silloin tällöin. Hevosista ja varusteista pidettiin hyvää huolta ja hevot saa tarhata ulkona varmaan suurimman aikaa. ”

Tuuli: ”Paikka oli kyllä kivasti remontoitu. Itsellä ratsuna oli pv-tamma Kata, joka ilmeisesti on mennyt 120 luokkia Puolassa tms?
Kata osoittautui peruskivaksi hevoseksi, jolla oli tuntihevoseksi yllättävänkin iso ja elastinen, joskin hyvin pehmeä ravi. Tamma olisi hyvin mielellään puksutellut kaula kaarella kuolaimen alla isoa ravia ja laukkaa ja kun yritin sitä sieltä korjata ylemmäs ja vähän kootummaksi meni tammalla herne nekkuun. Esitettiin kivojakin pätkiä ja sitten niitä joka ilmansuuntaan vängerryksiä ja pään heittoja Laukassa annoin tamman liikkua vähän pidempänä kun ope sanoikin jo etukäteen että laukassa sen on vielä vähän hankalampi koota. Mukava ope ja ihan ok opetuskin, mutta täytyy kyllä sanoa että tylsin alkuverkka varmaan vuosiin. Olisin kaivannut jotain muuta kuin kevyttä ravia ja pääty-ympyröitä. ”

Anni-Sofia: ”Menin Zorrolla ja oikeastaan tosi samanlaiset fiilikset kuin Hannalla kyseisestä ponista. Tunti oli oikein kiva ja tehokas, vaikka en ratsusta niin välittänytkään. :D”

Silja: ”Mulla oli sama poni kuin Emmalla eli Kakku. Hauska veitikka. Alkutunnista oli melkoinen tuittupää, mutta varsinkin lopputunnista ihana! Tosi reipas ja yritteliäs poni (hieman siis osaamaton vielä). Opetuksesta tykkäsin! Selkeitä konkreettisia ohjeita ja myös positiivisia kommentteja, joita aika harvoin tulee! Laura (=ope) kehui, kun istui suorassa, jalat paikallaan tms. Paikkana aika idyllinen ”

Heidi: ”Eilinen tunti oli ihan jees! Tosin taisin saada saman pikkupollen kuin Päivi ja sain myös etsiä pohkeitani koko tunnin ajan. Adleris on ilmeisesti aika osaava kaveri, harmi vaan, että tunti meni oikeastaan etsiessä omia pohkeita ja tottuessa heppaan. Välillä yhteistyö sujui paremmin ja kun pollen sai liikkumaan oikein, niin se oli oikein kiva! Mutta sai kyllä tehdä töitä koko sen tunnin ajan.  Komppaan Siljaa, paikka on idyllinen ja opettaja antoi kaikille tasapuolisesti hyviä vinkkejä!”

Katja-Emilia: ”Mulla oli sama heppa kuin Tuulilla eli Kata, joka oli oikein kiva ja reipas. Tunnin haastavuus oli siinä että oon ollu poniratsastaja jo reilun vuoden ajan ja Katan isot liikkeet tuntu ihan valtavilta. Oman istunnan ja olemisen etsimistä siis. Ope oli musta pätevä ja vinkit hyviä. Tehtävät aika perus, ei mitään kauheen innovatiivista, mutta toimivat.”

Perjantaina 14.3.2014 osallistuin Primus-tallilla Troijan Hevosen ratsastajien estekisojen 70 cm luokkaan Davidilla. Harkitsin 90 cm luokkaa ja jätin päätöksen viime kädessa Maijulle ja kuten aina ennenkin, hän tiesi, mikä on meidän taso tällä hetkellä. Olen kilpailuhenkinen, pakko se on myöntää. Koen sen niin, että mun mielestä on vaan upeeta onnistua, ja se riittää sitten mihin riittää. Silti perjantain kaikesta ihanuudesta mun arvojärjestys on ehdottomasti tämä:
1) Onnistunut rata! Olin todella iloinen, etten omalla ratsastuksellani pilannut hienon hevosen rataa. Meinattiin uusinnassa kaatua kurvissa, mutta tuomarikin sanoi, ettei se ollut kenenkään vika ja videollakin siltä todella näyttää.
2) Lady ryttare palkinto. Maiju arvasi oikein kun totesi, että Katja taisi pyörtyä kun mulla kesti hetken ennen kuin pääsin takaisin tuomarin luokse. En tosin pyörtynyt, mutta olin kyllä hämmentynyt kunniasta. Sopersin siinä tyyliin kauneinta mitä mulle voi siinä tilanteessa sanoa eli tulkintana olla tuomarin mielestä sen illan erikoispalkinnon arvoinen. Viimeksi kun kisasin Troijan estekisoissa, meinasin suunnillleen murtaa peukaloni kun ratsastin niin luokattoman huonosti sen radan ja David teki kaikkensa, että päästiin yli esteistä huonojen teiden ja surkean rytmin sotkemana.
3) Sininen rusetti eli hieno toinen sija. Vaikka olenkin kilpailuhenkinen ja kerään mielelläni eri värisiä rusetteja, mun mielestä tärkeintä on itsensä ylittäminen ja tässä tapauksessa muutaman esteenkin  Nostan hattua kaikille teille, jotka osallistuitte ilman mitään harjoittelua ja/tai teille uudella hevosella kisaan. Se on varmaan ainakin osittain sen hienon tunnelman ansiota mikä mielestäni on aina Troijan kisoissa. Yhdessä nautitaan tästä upeasta harrastuksesta ja tsempataan toisiamme! Kiitos, että sain taas olla siinä mukana.


-Katja


Tuomarina toimi Reino ”Pulmi” Malm
Luokka 1: 50cm A.1.0 — kaikille puhdas rata
1) Anis – Fauna 53,00s
1) Outi – Goody 54,45s
1) Susanna – Lukas 55,75s
1) Paula – Sacce 56,03s
1) Mika – Pate 56,03s
1) Sanni – Goody 58,59s
1) Eva – Forella 64,81s
1) Kalle – Lukas 65,95s

Luokka 2: 70cm 367.1
1) Johanna – Biine 27,13s
2) Katja – David 27,47s
3) Aurora – Pete 27,75s
4) Fia – Ibi 28,09s
5) Aino – Lucy 28,32s
6) Sari – Concord 30,09s
7) Mika – Pate 30,41s
8) Kirsi – Concord 32,40s
9) Hertta – Leo 38,41s
10) Mia – Kamu 40,31s
11) Emma – Tino 4vp (58,00s)

Luokka 3: 90cm 367.1
1) Susanna – Mystery 30,40s
2) Kati – Cartini 32,94s

​Lady ryttare: Katja

Mitä tapahtuukaan, kun pienestä pitäen hevosen selkään nousemisesta haaveillut pääsee vihdoin toteuttamaan toiveensa? Olin tänään elämäni ensimmäisellä ratsastustunnilla, enkä vielä oikein usko sitä itsekään. Voi tätä riemun ja hämmennyksen määrää!
Aloitimme ratsastuksen alkeiskurssin Knaperbackan tallilla Sipoossa viiden hengen mukavalla porukalla. Joukostamme löytyi jo aikaisemmin ratsastusta kokeilleita sekä ihan ensikertalaisia. Aluksi meille jaettiin hevoset, joita ryhdyimme henkilökunnan ja hoitajien avulla valmistelemaan. Apu tuli todella tarpeeseen, sillä omin neuvoin en olisi ikinä valmistelusta selvinnyt! Hyvä kun edes hahmotin, miten päin satula asetetaan hevosen selkään. Kaikki oli minulle todellakin uutta. Minulle ei esimerkiksi koskaan ollut tullut mieleenkään, että hevonen harjataan ja sen kaviot puhdistetaan joka päivä, niin harjoitusta ennen kuin sen jälkeenkin. Lisähaastetta hommaan tuo ensikertalaiselle toki myös se, että hevonen on oman tahdon omaava elävä olento. Kun hevonen haluaa kääntää päätään tai tönäistä minua turvallaan, se myös tekee sen, piittaamatta siitä, haluanko samaan aikaan pujottaa riimun sen kaulasta tai asettaa kuolaimet sen suuhun. On ymmärrettävä, että kyse on sekä yhteistyöstä että jämäkkyydestä. Hevosta tulee kunnioittaa, mutta sille on myös oltava auktoriteetti.
Valmisteluiden jälkeen pääsimme taluttamaan hevoset maneesille. Tuntui hurjalta taluttaa niin isoa eläintä – ja vielä hurjemmalta tuntui nousta sen selkään. Liikkeelle päästyämme en voinut kuin ihmetellä, miksi ihmeessä hevonen suostuu kannattelemaan ja tottelemaan minua; ihmistä, jonka se oli vasta tavannut. Kohdalleni oli osunut todella kiltti ja yhteistyökykyinen tapaus, jonka kanssa pysähtymis- ja liikkeellelähtöharjoitukset tuntuivat epäilyttävän helpolta. Jäin pohdiskelemaan, miten hevosia oikein koulutetaan. Miten on mahdollista opettaa eläin toimimaan saumattomassa yhteistyössä ihmisen kanssa? Tämä suuri mysteeri ratkennee minullekin vielä joskus tulevaisuudessa…
Hetken käveltyämme maneesia ympäri olikin jo aika kiittää hevosia kyydistä ja viedä ne takaisin tallille. Tunnin päätyttyä kaikkia kurssilaisia tuntui hymyilyttävän. Hevosten kanssa vietetty aika antoi varmasti meille jokaiselle muutakin kotiinviemistä kuin tallinhajuiset ja hevosenkarvan täyteiset vaatteet. 
Odotan seuraavaa kertaa ja sen mukanaan tuomia haasteita innolla. Tästä on hyvä aloittaa!
Terveisin,
AnnaS​
Mitä tapahtuukaan, kun pienestä pitäen hevosen selkään nousemisesta haaveillut pääsee vihdoin toteuttamaan toiveensa? Olin tänään elämäni ensimmäisellä ratsastustunnilla, enkä vielä oikein usko sitä itsekään. Voi tätä riemun ja hämmennyksen määrää!
Aloitimme ratsastuksen alkeiskurssin Knaperbackan tallilla Sipoossa viiden hengen mukavalla porukalla. Joukostamme löytyi jo aikaisemmin ratsastusta kokeilleita sekä ihan ensikertalaisia. Aluksi meille jaettiin hevoset, joita ryhdyimme henkilökunnan ja hoitajien avulla valmistelemaan. Apu tuli todella tarpeeseen, sillä omin neuvoin en olisi ikinä valmistelusta selvinnyt! Hyvä kun edes hahmotin, miten päin satula asetetaan hevosen selkään. Kaikki oli minulle todellakin uutta. Minulle ei esimerkiksi koskaan ollut tullut mieleenkään, että hevonen harjataan ja sen kaviot puhdistetaan joka päivä, niin harjoitusta ennen kuin sen jälkeenkin. Lisähaastetta hommaan tuo ensikertalaiselle toki myös se, että hevonen on oman tahdon omaava elävä olento. Kun hevonen haluaa kääntää päätään tai tönäistä minua turvallaan, se myös tekee sen, piittaamatta siitä, haluanko samaan aikaan pujottaa riimun sen kaulasta tai asettaa kuolaimet sen suuhun. On ymmärrettävä, että kyse on sekä yhteistyöstä että jämäkkyydestä. Hevosta tulee kunnioittaa, mutta sille on myös oltava auktoriteetti.
Valmisteluiden jälkeen pääsimme taluttamaan hevoset maneesille. Tuntui hurjalta taluttaa niin isoa eläintä – ja vielä hurjemmalta tuntui nousta sen selkään. Liikkeelle päästyämme en voinut kuin ihmetellä, miksi ihmeessä hevonen suostuu kannattelemaan ja tottelemaan minua; ihmistä, jonka se oli vasta tavannut. Kohdalleni oli osunut todella kiltti ja yhteistyökykyinen tapaus, jonka kanssa pysähtymis- ja liikkeellelähtöharjoitukset tuntuivat epäilyttävän helpolta. Jäin pohdiskelemaan, miten hevosia oikein koulutetaan. Miten on mahdollista opettaa eläin toimimaan saumattomassa yhteistyössä ihmisen kanssa? Tämä suuri mysteeri ratkennee minullekin vielä joskus tulevaisuudessa…
Hetken käveltyämme maneesia ympäri olikin jo aika kiittää hevosia kyydistä ja viedä ne takaisin tallille. Tunnin päätyttyä kaikkia kurssilaisia tuntui hymyilyttävän. Hevosten kanssa vietetty aika antoi varmasti meille jokaiselle muutakin kotiinviemistä kuin tallinhajuiset ja hevosenkarvan täyteiset vaatteet. 
Odotan seuraavaa kertaa ja sen mukanaan tuomia haasteita innolla. Tästä on hyvä aloittaa!
Terveisin,
AnnaS

Troijan hevonen – Helsingin yliopiston hevosharrastajat täyttää tänään kokonaiset kuusi vuotta! Puheenjohtaja heittäytyy pieneksi toviksi muistelemaan menneitä vuosia

Mistä kaikki alkoi…
Troija sai alkunsa Hevostalli.netin senioripalstalla syksyllä 2005.  Minulle kai tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan [edit: kirjoittajahan olikin yhä toiminnassa mukana oleva Emma!] topikin otsikossa kyseltiin Helsingin yliopiston hevoskerhon perään. Kun keskustelussa kävi ilmi, ettei moista olekaan (tiedekuntien omia kerhoja lukuunottamatta), päätettiin tomerasti sellainen perustaa. Keskustelussa oli mukana mm. nimimerkit Kay, Nocticola, Lefaskootteri, Suede ja Herne. Ensimmäiset kaksi tapaamista pidettiin Kluuvin Robert’silla. Varsinainen perustamiskokous pidettiin Makkaratalon Pizza Hutissa. Sinne pizzan äärelle oli houkuteltu kaikenmaailman tuttavista tarvittavat kymmenen HYYn jäsentä.

Ensimmäinen toimintavuosi 2006
Ensimmäisenä vuonna kävimme seuraamassa hiihtoratsastusta Nuuksiossa ja Apassionataa, tutustuimme Vermon ravirataan ja Hevosvoimaa-näyttelyyn, kävimme issikkamaastoilla ja saunoimme Uuden yo-talon muistorikkaassa Alasaunassa parinakin iltana. Kokouksia oli jopa seitsemän ja suunnitelmat vuodelle 2007 kovia. Kerhon sivut saivat kunniamaininnan HYY:n järjestösivukilpailussa. Tätä juhlittiin muistaakseni Vanhan Kuppilassa skumppalasein. Jäsenmaksu oli kolme euroa ja jäseniä vuoden lopussa jopa 24 kappaletta!

Vuosi 2007: ”Toiminta kasvoi vuoden aikana niin merkittävästi, että tulevaisuudelta voi odottaa vielä suuria!Väliotsikon mukaisesti kirjoitin vuoden 2007 toimintakertomukseen. Vuosi 2007 alkoi ihan hurjalla vauhdilla! Ratsastuskoulu Primus perustettiin ja olimme heti kärppänä tilaamassa Kikalta ratsastustunteja. Troijan tunnit alkoivat samalla viikolla kuin koulun toiminta alkoi. Ensimmäisestä villisti alkaneesta tunnista voi lukea täältä. Kokeilutunnin jälkeen Primus-tunnit vakinaistuivat. Ensimmäisenä keväänä tunnit täytettiin yksi kerrallaan, joten muistan useampanakin iltana tekstailleeni kaikille mahdollisille jäsenille ja ratsastaville tutuille, että ”vielä puuttuu yksi ratsastaja huomiselta tunnilta, tulethan mukaan”. Aina tunnit kuitenkin täyttyivät. Tuolloin hevosia oli tallilla vasta vähän, mukana monia tuttuja nimiä: Veli, Elli, Nilton, Emmy, Likka, Mirja tulivat kaikki tallille jo alkuvaiheessa.

Loppuvuodesta vakiotuntitalleihin liitettiin myös Rusan tunnit. Kävimme syksyllä kokeilutunnilla ja Riina innostui tuolloin niin paljon, että järkkäsi itselleen vakiotunnin ja kerholle siinä samalla =) Samoin itse jouduin järjestämään kerholle Primus-tunnit kun vuokrahevoseni Likka siirtyi tallin tuntihevoseksi ja jäin tyhjän päälle. Tämähän on kerhon toimintaperiaate: järjestä itse kerholle sitä, mitä haluat tehdä! 

Keväällä osallistuimme ensimmäistä kertaa Gaudeamus-kisoihin, jotka yllättäen voitimme! Kisoista ja joukkueesta tuli juttu myös Hippokseen.

Keväällä jaoimme Montyn suomenkeikan flaijereita Apassionatassa ja palkinnoksi pääsimme Montyn klinikalle Ypäjälle, eturiviin! Hyvin tehdystä työstä johtuen onnistuimme järjestämään itsellemme myös oman, myöhemmin vakituiseksi muodostuneen vastuualueen Helsinki International Horse Show’ssa gallup-ryhmänä.

Muita kohokohtia vuodelta olivat mm.
* metsätyökurssi
* ensimmäinen oma pilateskurssi
* hevoshierontakurssi
* tv-sarjan kuvauksissa avustajina toimiminen rahallista korvausta vastaan (leikittiin juovamme kaljaa baarissa)
* Pikkujoulumaastot Leppämäen tilalla

​Jäsenmäärä nousi vuoden aikana 70 ja jäsenmaksun suuruus oli neljä euroa.

Vuosi 2008: ulkomailla ja muualla
Vuonna 2008 toiminta alkoi jo muistuttaa nykyistä: erilaisia retkiä, kursseja, leirejä ja maastoja järjestettiin iso pino. Toinen vakituinen Primus-tuntikin varattiin, joten vakituisia viikkotunteja oli jo kolme. Keväällä tutustuttiin Centered Ridingiin ja esteratsastukseen sekä järjestettiin suosittu takaisin satulaan-kurssi Rusalla. Kesällä järjestettiin toinen estekurssi sekä leiri Virossa Ruilan tallilla. Syksyllä lähdettiin Tallinna Horse Show’hun.

Vuoden kohokohta oli kuitenkin ehkä omien Gaudeamus-kisojen järjestäminen. Järjestysvuorohan siirtyy aina edellisen vuoden voittajille. Järjestimme kisat Primus-tallilla, mukaan auttamaan innostui parikymmentä jäsentä! Teekkariratsastajat auttoivat meitä kovasti, mm. järjestämällä meille iltabilepaikan Rantasaunalta. Tera on muutenkin auttanut meitä alusta asti, vähän kuin kokeneen isosisaren asemassa. Kiitos siitä!

​Mahtava vuosi oli 2008, jäseniä vuoden lopussa oli 130, jäsenmaksu säilyi neljässä eurossa. Saimme myös oman logomme, jonka suunnitteli ihan oikea graafikko parilla kympillä. Suunnittelupalaverit käytiin tietysti trendikkäästi Kalliossa, Hesarin Kolassa.

Vuosi 2009: Hämmentävää kasvua
Vuoden 2009 toimintakertomuksessa lukee seuraavaa: ”Vuonna 2009 järjestön toiminta kasvoi ja laajeni entisestään tavalla joka on jo hallituksenkin mielestä hämmentävää joskin riemastuttavaa. Kursseja järjestettiin lähes kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2008, maastoretkien ja leirien määrä tuplaantui,  samoin uusien illan osanottajamäärä. Toimintakalenteriin kertyi 60 merkintää edellisvuoden 40 merkinnän sijaan. Toimintaa järjestettiin monipuolisesti niin ratsastuksen sekä ratsastajan ja hevosen kehonhuollon kuin yhteisen oleskelun ja retkeilynkin puitteissa. Tästä on todella hyvä jatkaa!”

Vuoden ehdoton kohokohta oli Troijan oma Islannin retki. Siitä saa enemmän tietoa blogimerkinnöistä kategoriassa ulkomaat.

Kursseja: CR, Aivojumppa, Tuire Kaimion maastakäsittely (villien varsojen kanssa!), esteitä, HeA-koulua, hevoshierontaa, peltotöitä, Alexander-tekniikkaa, maastoesteitä… Kokeilutunteja Enjalaan ja Kolmikulmaan, maastoretkiä Vihdin ratsastustallille, Fagerängiin, Hestbakkiin ja Aktiivitallille, ekat rataharkat Primuksella. Huh huh!

​Syksyllä lähdettiin Tukholma Horse Show’hun ja tilattiin superhienoja haalarimerkkejä. Uusien iltaa vietettiin Tea Ihalaisen johdolla Dommalla uudessa Lakki-tilassa, jonne emme ihan konkreettisesti meinanneet mahtua sisään. Vuoden lopussa jäseniä oli melkein 150, huh!

Ratsastusta ratsastusta… vuosi 2010
Vuonna 2010 ratsastustunnit lisääntyivät silmissä. Kolme vakituista Primus-tuntia, Rusan tunnit, Equstomin tunnit, CR-kurssit Aktiivitallilla, askellajikurssit Hestbakissa, alkeisesteitä Rusalla, maastoesteitä Jutalla, maastoretkiä, Yyterin rantalaukkaleiri… Keväällä osallistuimme taas Gaudeamus-kisoihin Cajuksen tallilla. Yksi urhea esteratsastajamme tippui verkassa, kun ratsu hyppäsi käytännössä tolpan korkeudelta. Säikähdys oli melko suuri, kun ratsastajalta meni muisti, mutta ambulanssitsekkauksen jälkeen hän tuli vielä iltajuhliinkin. Sitkeitä ovat hevosnaiset =)

Luentotilaisuuksia oli kaksi, toinen Tea Ihalaisen ja toinen Mini Wahlbergin kanssa. Länkkäritanssit innostivat niin, että tansseja järkättiin KAHDET. JOS et jo ole ollut niissä, tule seuraaviin!



Troija nyt…
​Tällä hetkellä Troijan hallitus kirjoittelee viime vuoden toimintakertomusta ja tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa. Vuotta 2011 muistellaan siis varmasti lisää pian, kun toimintakertomus valmistuu. Päällimmäiseksi muistoksi itselläni ovat jääneet Opiskelijoiden ratsastuksen SM-kisat, jotka järjestimme yhdessä Teran kanssa. Vuonna 2012 OSM-kisoja ei järjestetä, mutta toivottavasti vuonna 2013 taas. Järjestäminen on kiinni vain itsestämme ja kun menneisyyteen katsoo, en ainakaan epäile ettemmekö siihen kykenisi!

Tervetuloa mukaan Troijan toimintaan, uudet ja vanhat! Mahtavat jutut tässä maailmassa odottavat vain tekijäänsä, toteutetaan ne yhdessä meille kaikille!

Kanerva, Troijan pj

Kaikkien hevostyttöjen Idoli isolla iillä, tyylikkäästi harmaantunut ja upea Kyra vietti 60-vuotissynttäreitään yhdessä 30-vuotiaaksi kääntyneen Kouluratsastuksen Kannatusyhdistyksen kanssa. Yhteensä siis 90 vuotta kouluratsastusta joiden kunniaksi KorK järjesti hienon juhlagaalan. Troijakin halusi osallistua juhlahumuun ja tarjosi lippuja jäsenilleen edulliseen jäsenhintaan.
Illan ohjelmasta ei etukäteen juuri tiedotettu, sisällöstä sai viitteitä vasta ovella jaetun käsiohjelman myötä. Ilokseni huomasin, että mukaan oli mahdutettu myös suomenhevosia, joita ei mielestäni totisissa kouluratsastuspiireissä aina arvosteta tarpeeksi. Ohjelmanumeron ”Legendary Finnhorse Kelmi and his famous sons” myötä areenalle askelsi koko poppoo: Kelmi, Jaime, Rosmo, Silvolan Elmeri, Lorentso, Simpele, Eeli, Samuli ja Satso. Mahtavaa, että osa oreista oli saatu paikalle jopa haudan takaa!
Pas de trois à la Charlie Chaplinissa Soratie ja Björs esiintyivät Dragonheartin ja Sauvignonin kanssa Chaplin-viikset nenän alla. Kivan näköisiö, mutta katseet varasti kyllä Janne Berghin esittämät piffit ja paffit hieman isomahaisen Conquistadorin kanssa naistensatulassa istuen! Wou..
Universal Knockout invitational Top Dressage against Show Jumpers presented by KorK. Tiukkaakin tiukempi kisa agilityradalla koulu- ja esteratsastuksen huippujen välillä. Mukana koulujoukkueessa oli mm. Eetvartti hevosellaan Potilas, Kanki van Grunsven & Salli Nero, IsaPelle Wertti & Miks Ei sekä Adelinde Korniliisa Parsakaalilla. Estejoukkueessa kisasivat mm. Nina Beautystream & Rat, Maikel van den Huilu & Oboe sekä Rolf-Goran Svedupelle. Ratsut olivat tällä kertaa agilitykoiria, joilla oli selässään pikkutarkasti ommellut ratsastajanuket, esteillä tietysti punaisilla takeilla, koulupuolella mustilla. Voittaja oli koulutuuppari, esteratsastajista kun aika moni kopsautti kypäränsä agilityputkeen ja jäi sille tielleen. Voittajan ratsu nouti ehkä hieman ylimielisesti putken eteen tipahtaneen vastustajansa nakerrettavaksi palkintojenjakoon.
Ennen KorKin Teemu Ahteen humoristista gaalapuhetta areenalle astelivat shettikset ja friisiläiset, jotka esittivät katrillin. Shettikset friisien välissä näyttivät vähän kuin mopoilta rekka-autojen välissä, tätiä pelotti, mutta esitys oli kaunis kyllä.
Freestyle no Rules, maneesissa esiintyivät Helinä-keiju ja Peter Pan (Soratie & Royale de Topaz), Angry Birdsit (Kalliokoski & Sambisto), kaksi enkeliä (Pakarinen & Vino Nobile) sekä Elvis (Sulkala & Lu-Lu). Harmaahapsiset tuomarit arvostelivat suoritukset no rules-menetelmin, Elvis voitti letkeän lantionsa ansiosta (ja varmasti koska oli ainoa mies, tuomareiden suupielistä valuva kuola näkyi kyllä katsomoon asti). Katsojatkin rakastivat Elvistä, kiitos Kimmolle ja Lu-Lulle rennosta ja hauskasta ratsastuksesta, joka todellakin oli freestyle!

The Royal Guard Quadrille oli hyvin harjoiteltu katrilli, jossa kuninkaallisiksi vartijoiksi pukeutuneena esiintyi suuri lauma Rusan mäen hevosia ja ratsastajia. Katrilli pohjusti Kyran astumista areenalle. Kultaisiin pukeutunut The Royal Queen esiintyi yhdessä Conquistadorin kanssa, vilkuttaen juhlallisen kuninkaallisesti yleisölle, jonka väittäisin olleen vähintään yhtä haltioitunut kuin brittiläiset nähdessään oman kuningattarensa.
Illan kruunasivat synttärikahvit ja kakku sekä areenalla esiintyneet Matador and Max, ihmeiden aika ei ole ohi!
Illan päätteeksi jaettiin vielä uusi Kyran kiertopalkinto, joka tästä eteenpäin jaetaan vuosittain parhaiten menestyneelle junnulle, nuorelle tai poniratsastajalle. Ensimmäisenä kiertopalkinnon sai haltuunsa Riikka Kuosmanen, onnittelut Troijalta!
Terkuin,
Kanerva

(ps. koska minulla ei ole tarjota teille kuvia selventämään vitsiä, niin selvennettäköön että Silvolan Elmeriä ja Rosmoa lukuun ottamatta suokit sekä Kyran tähtihevoset olivat keppihevosia)

Tästä blogikirjoituksesta tulee lyhyt ja ytimekäs, mutta runsaasti kuvitettu. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, varsinkin kun ammattikuvaaja seisoo rannalla kameran kanssa!
Kuuman kuuman kesän helteiden hellitettyä Troija matkasi seitsemän hengen voimin Castellon tallille Yyteriin. Matkan tarkoitus: nelistää mäntymetsissä ja meren rannalla niin lujaa kuin hevosvoimilla pääsee. Odotukset edellisen vuoden leirin jälkeen: järjettömän korkealla! Tunnelma: katossa.

Viikonloppuun sisältyi kaksi kenttätuntia, jotka olivat tänäkin vuonna kivoja. Erkkiksen tunnit ovat monipuolisia ja vauhdikkaita, ongelmiin saa hyviä neuvoja ja korjausohjeet ovat selkeitä. Itse pidän kovasti hänen positiivisesta ja iloisesta tyylistään opettaa. Jos asuisin vähän lähempänä Poria, kävisin tunneilla useamminkin!
Niin kivoja kuin kenttätunnit ovatkin niin Yyterin matkan tarkoitus oli, kuten ylempää muistatte lukeneenne, nelistää mäntymetsissä ja meren rannalla niin lujaa kuin hevosvoimilla pääsee. Kahdella 1,5 tunnin maastoretkellä Troijan upouusiin paitoihin pukeutuneet tädit niiiiiiin saivat juuri mitä halusivat! Valitettavasti kuvien ottaminen kuumassa mäntymetsässä hiekkapilveen nelistävästä hevoslaumasta oli mahdotonta (vauhdin takia), mutta sunnuntaina ihana ihana energiatyttömme Satu juoksi edeltä rannalle ottamaan meistä muista mahtavia biitsikuvia. Tässä niistä muutamia:

Tallin hevoset on kyllä aivan mahtavia ja toimivat juuri niin kuin kuuluukin: kun annetaan lupa, mennään vauhdilla. Kun pyydetään vauhti pois, siirrytään rauhassa käyntiin. Ei höyrytä, ei kuumennuta. Pidetään vaan kivaa, irroitellaan ja chillaillaan.

Käytiin me toki itsekin uimassa pariin otteeseen, upotettiin varpaat kuumaan hiekkaan ja juotiin kahvit Bikini Barissa (vink vink sinne muuten, drinkkilistaa vois vähän kasvattaa, kossu colalla tai appelsiinimehulla ei oikein sytyttänyt Ladyryttareita).

Näitä ja niitä noin 300 muuta kuvaa katsellessa jaksaa taas talven läpi ensi kesään.

Kirjoittanut Kanerva, kuvat 2-4 ottanut Satu Pirinen

Tänään tuntuu kovin haikealta. Troijan viimeinen tunti Equstomissa on nyt takana päin. Kovin vähän näistä tunneista on tänne tullut kirjoitettua, vaikka niin valtavan paljon on opittu näiden reilun puolentoista vuoden aikana.
Troija aloitti CR-painotteiset sunnuntaitunnit Equstomissa syksyllä 2009. Talli  on hyvin suosittu, joten tuntipaikan saaminen kokonaiselle omalle ryhmälle oli melkoinen onnenpotku! Olimme järjestäneet tallilla jo saman vuoden keväänä yhden istuntakurssin ja toista kurssia järjestäessä onnistuimme jotenkin saamaan tuon tuntipaikankin… Tallin nimi oli syöpynyt muistiini eräältä ratsastustunnilta, jossa opettaja kehui yhden ratsastajan istuntaa erityisen paljon ja arvasi hänen olevan lähtöisin Equstomista. Oikeassa oli.
Näiden neljän kauden aikana tunnit on meille pitänyt Krista Mutanen. Kärsivällisesti ja positiivisella mielellä hän on ohjannut istuntaamme kohti parempaa. Korjannut vinoa istuntaa, kireitä takareisiä, jäykkää lantiota ja notkoselkää.
Viimeinen tunti ratsastettiin auringonpaisteessa. Ei tehty ”mitään”, laitettiin vaan kropat kuntoon ja istunta kohdilleen. Näiden tuntien parasta antia on ollut mahdollisuus keskittyä kerrankin vain yhteen asiaan. Antaa sen pääty-ympyrän olla vähän soikea, keskitytään istumaan kunnolla ja antamaan hevoselle mahdollisuus mennä sinne minne haluat. Tunnetko molemmat istuinluut satulaa vasten? Hengitätkö molempiin kylkiin? Tuntuuko jalustimet tasaisesti molemmissa jaloissa? Tunnustele, mieti ja kokeile.
Ja sieltähän ne soikeat ympyrät ovat hiljalleen pyöristyneet, kun ratsastajat ovat löytäneet tasapainon. Ja hevoset ovat menneet kulmiin, väistäneet ja taipuneet, suoristuneet, koonneet ja lisänneet.
Valtavan suuri kiitos Kristalle kaikesta avustasi!
Ensi syksynä ratsastetaan taas, mutta jossain ihan muualla.